Aloin veistelemään haulikkoon uutta perää vanerista kun totesin nykyisen perän säätöjen loppuvan auttamattomasti kesken. Lukuisat ratakäynnit ja "keskeytetyt laukaukset" (eli laukaukset, joissa lopetan swingin kesken ja tarkistan aseen asennon) ovat osoittaneet, että perä ei vain yksinkertaisesti asetu aivan kuten pitäisi. Se sopii loistavasti poskeen, mutta saadakseni tähtäinkuvan kohdilleen, pitäisi minun lisätä tukkiin yläpuolelle puuta ja vastaavasti tukin vasemmasta yläkulmasta sitä poistaa. Hieman ristiriitainen veto. Ja koska en halua tuhota alkuperäistä tukkia, jäi minulle ainoastaan uuden tukin hommaaminen mieleiseksi vaihtoehdoksi.
Tukki on lukkorungossa kiinni pultilla, joka aukeaa 5mm kuusiokolo avaimella. Sovite on tiukka ja irroittaminen vaati pienen väännön ja nykäisyn.
Irroittamisen jälkeen oli havaittavissa miten **akainen koneisto on. Tämä tuli itselle totaalisena järkytyksenä, sillä aseella ei ole edellisen asesepän suorittaman huollon jälkeen ammuttu kuin noin parituhatta laukausta. Tämä asehan puhkaisee useimmat sillä ammutut nallit iskurilla ja savukaasut purkautuvat suoraan aseen sisuksiin, mutta tästä ei ole tullut koskaan tilattua huoltotyötä sepältä. Muutama tuhat laukausta lisää ja toimintahäiriö olisi 100% varma. Nokeutuneet kohdat merkitty nuolilla.
 | ||
| Runsaasti palojäänteitä Tikka 512 haulikon koneistossa |
Kun taitoin aseen vireeseen, selvisi lian määrä entisestään. Myös iskurit ovat vasaroiden lisäksi peittyneet paksuun nokeen ja osien liike oli hangannut paikoitellen selkeät urat noen läpi. Tässä on esimerkki aseesta, joka pitäisi käyttää uudelleen asesepällä säädettävänä. Tämä tulee itsellä ajankohtaiseksi kunhan olen tehnyt uuden perän ja talven myötä ampuminen jää tauolle.
 |
| Viritetty koneisto (Tikka 512) |
Tästä jatkuu luultavimmin peräpään jutuilla.. :) Kunhan liima kerkeää kuivumaan ja saan kuvia otettua.. Vanerin taivuttaminen muotoonsa ei ollutkaan niin helppoa kuin muistelin.
