Perä muotoutuu - ja projekti ottaa takapakkia

Pienen hiljaiselon jälkeen kävi mielessä päivittää hieman peräprojektin etenemistä. En ole perän suhteen mitään erikoisempaa kiirettä pitänyt, vaikka kevät alkaa olemaan nurkan takana.

Perän taivutuksen ja liimauksen jälkeen yritin hieman hahmotella perän haluttua muotoa lyijykynällä vanerinipun kylkeen. Hyvänä apuna tässä oli aseen vanha perä, josta muotoja pitkin kynällä vedellen jäljensin muodot ensiksi pahviin. Pahvi nimittäin taipuu sileätä vaneria vasten paljon paremmin kuin pähkinäpuu :) Vaneriin piirrettyihin kohtiin ja vanhaan perään kättä sovittamalla saattoi hieman hakea tuntumaa ja miettimään mihin puuta tarvitsisi lisää. Ja missä sitä on liikaa. Tässä vaiheessahan perää ei todellakaan voi vielä muotoilla, se vain leikataan muotoon, jossa piiput ja lukkorungon voi siihen sovittaa. Lopullinen viilaaminen muotojen suhteen tulee vasta sitten kun kaikki muu istuu paikoillaan.

Karkeat leikkaukset sujuivat kätevästi kuviosahalla. Hitaasti, mutta varmasti.

Puuta perästä poistettaessa tulisi olla varovainen - sitä ei voi palauttaa. Samaten jos kuvittelee oikaisevansa jossain työvaiheessa, voi itse asiassa aiheuttaa enemmän tuhoa. Kuvittelin auttavani projektin etenemistä sillä, että poraan pylväsporakoneella "suoraan" reiät äärimuotojen kohdalta ja leikkaan sitten reikien välisen osuuden pois. Kuten arvata saattaa, alusta ei ollut suora ja vaikka kyseessä on niinkin pienestä heitosta kuin millimetri, ero puolikkaiden välillä on todella räikeä.

Lisäksi käytetyt poranterät olivat aivan puhdasta sitä itseään. Toisella poranterällä kesti porata 15 reikää, kunnes terä kuumeni ja katkesi. Puolta milliä isompi terä antautui 19 reiän kohdalla. Molemmat olivat vieläpä olevinaan puuteriä. Puun sisään jääneet terän tekivät lopullisen niitin päätökseeni unohtaa apureikien poraaminen. Olkoon tämä myös muistutuksena halpatyökalujen ostajille - ei kannata.

Kuviosahalla en tätä työvaihetta alun pitäen alkanut tekemään koska terä pyrkii vääntyilemään kaarrettaessa ja pelkäsin alapuolella olevasta osasta tulevan liian lyhyen. Vannesaha olisi paras, mutta sitä ei ole käytettävissä.

"Auttavat" poraukset.

Näiden hermoja raastaneiden työtuntien jälkeen pääsin sovittamaan aseen lukkorunkoa perään. Tätä ennen perän pistoolikahvan osaan piti sahata totta kai hahlo, johon lukkorunkoa alkaisin sovittamaan.

Vaneri näyttää tässä varsin siistiltä.

 

Peräaihio ennen sovitusta

Hitaasti ja ei niin varmasti

Loven lukkorungolle tein sahaamalla. Eli kuviosahalla leikaten ja aina välillä sovittaen. Ja hieman taltalla nakuttaen.

Ja tässä vaiheessa sitten kostautuikin havuvanerin valinta materiaaliksi sen viimeisen kerran. Projekti oli tauolla useamman viikon pienen ****tuksen vuoksi. Ja jouduin unohtamaan tarkemman sovituksen seuraavasta syystä:

Syystä tai toisesta käyttämässäni havuvanerissa on sisällä lähinnä balsaa muistuttavia kerroksia. Ilmeisesti kyseessä on liiman ja sahanpurun yhdistelmä, jota lienee käytetty täyteaineena levykerrosten välissä olleissa kolosissa ja kuopissa. Ja tätä samaa ainetta on täytteenä joissakin rei'issä vanerin pintakerroksissakin. Ja tällainen täytetty kerros sattui juuri siihen kohtaan, jonka olisi määrä nojata lukkurungon vasemmalle puolelle. Koska huomasin tämän liian myöhään, poistin ensiksi toiselta puolelta mielestäni riittävästi puuta, mutta alkaessani poistamaan myös toiselta puolelta, paljastui kyseinen kerros liimakerroksen alta. Ja koska tämä kerros lähti pyyhkimällä pois, tuli perän sovituksesta lukkorunkoon todella väljä. Joku käytti tästä nimitystä Urho Matti. Joka lienee suomessa radioliikenteessä käytettävien kirjainten U ja M sanallinen vastine ja tulenee sanoista Uusiksi Meni.

Tästä johtuen hylkäsin kyseisen sovituksen väljänä. Ja siirryin suunnitelmaan B.

Täytevanerin "tinaaminen" perän sisäpuolelle ei ole ihan yksinkertaisin työvaihe, joten otin lukkorungon muotoisia vanerinpalasia (tällä kertaa 4 mm koivuvaneri) ja aloin sovittamaan niitä lukkorunkoon pala palalta.

Kerroksia tarvitaan kolme molemmille puolille. Plus lukkorungon taakse jäävä osuus.

Suunnitelma B - pala palalta rakennus.

Tämä viritys on nyt tarkoitus rakentaa näiltä osin loppuun ja sovittaa tämä "pala" loppuun perään.

Tässä vaiheessa heräsi ajatus myös siitä, että jos sovitus onnistuu edes jotenkin oikein, voin säätää piippujen ja perän pystysuuntaista kulmaa ennen liimaamista. Eikä lukkorungon hiontatyö mene enää hukkaan :)

Tästä jatkuu taas kunhan saan perää enemmän kasaan.

Teille, jotka suunnittelette perän rakentamista itse: Harkitkaa vielä kerran kahdesti tilaatteko valmisperän. Tämä ei ole ihan niin yksinkertaista kun alkajaisiksi luulisi.. Pelkästään neljän vanerin sovittaminen lukkorunkoon otti viitenä iltana kahdesta kolmeen tuntia. Mainittakoon tosin, että ensimmäiset tunnit ja päivät menivät tekniikkaa etsiessä ja viimeinen vaneri osuikin kohdilleen jo parin tunnin väkerryksen jälkeen.

Tekniikasta paljastettakoon sen verran että karkean sovituksen jälkeen vaneria saattoi painaa perän metallia vasten hyvin suurella voimalla. Kun vaneria väänteli muutamaan otteeseen korkeussuunnassa, muodostui vaneriin kiiltävä kohta. Tämä kiiltävä piste (tai pisteet) olivat kohdat, jotka ottivat metalliin kiinni. Tästä hiomapaperilla hioen hiljalleen pois, kunnes kiilto leviää halutun kokoiselle alueelle. Tai katoaa kokonaan. Ja sovitus on tiukka. Tällöin paino jakautuu isolle alueelle. Ja tukevasti.