Tervehdys vaan arvon lukijat. Ja nöyrimmät pahoittelut vielä kerran päivitysten puutteesta.
Edellisen päivityksen jälkeen olen käynyt pariin otteeseen radalla. Tämän kesän kierrossaldo on siis tällä hetkellä naurattavat viisi kierrosta. Tätä en nyt viitsi alkaa edes suuremmin perustelemaan vaan johtuu huomattavista muutoksista elämässä ja näyttäisi siltä että talo lähtee myyntiin ja muutto toiseen kaupunkiin tulee pakolliseksi.
Mutta peräprojektista sen verran että se on kuitenkin tarkoitus tehdä loppuun, siihen eivät nämä muutot ym tule vaikuttamaan, joskaan tätä perää tuskin tämän kauden ns vapailla ratakerroilla (RHY:n tarjoamat) tullaan näkemään. Testit tulenevat siis jäämään myöhemmäksi syksyyn.
 |
| Liukukiskon prototyyppipala |
Löysin vanhempieni luota yllä olevan kuvan kaltaista vihreää levyä. Tätä on käytetty moottorikelkan reen jalaksissa jälkiasenteisena liukupintana ja pikaisella jäljityksellä selvisi että kyseessä on liukuhihnojen reunoissa käytettävä "aines". Aivan tajuttoman sitkeää, mutta työstettävissä kuin polykarbonaatti. Oheisessa kuvassa menossa ideatuokio kierteiden sovituksesta ja työntämisestä 40mm jap -putkeen, jota sähköasennuksissa siis käytetään.
 |
| Taikataikina |
 |
| Taikataikinan aineksia |
 |
| Käden sovitusta |
 |
| Kahvaosan muotti |
 |
| Kuivunut kahvaosan muotti |
Lapsuuden seurakuntakerhossa muistelin joskus tehneeni jostakin suolaisen makuisesta aineksesta veistoksia, jotka olivat kivikovia paistamisen jälkeen. Juuri tällaista ainetta etsin käteni "pistoolikahvan". Onneksi puolisoni muisti tämän kuvauksen perusteella takikinan ja se on kuulema nimeltään "taikataikina". Malli onnistui pienellä säädöllä ihan kätevästi.
 |
| liukukisko on helppo työstää perinteisillä työkaluilla |
 |
| Prototyyppi |
 |
| Levyä sahatessa ei sovi jäädä paikoilleen. Levy turpoaa kuumuudesta, jota paikallaan jyystävä kuviosahakin siis tekee |
Liukulevyä, tai miksi sitä nyt kutsuisikaan, on kätevä työstää perinteisillä työkaluilla. Aine on vaan siitä jännää että se turpoaa lämmöstä. Tästä sain yhden varoittavan esimerkin kun sahasin yhtä kahdesta palasta muotoonsa ja erehdyin jäämään kuuntelemaan puhelimen sointia hetkeksi. Levy turposi ja nappasi kuviosahan terästä kiinni, joka käytännössä siis suli massan sisään. Onneksi sahassa oli sen verran voimaa että se jaksoi pitää itsensä liikkeellä. Terän sävy muuttui kerta laakista.
 |
| Sovittelua. Tuo käden muoto pitäisi siirtää vaneriin |
 |
| Käden hahmottelua vaneriin. 80 karkeuksinen hiomarulla dremelissä on verraton apu |
 |
| Dremel multi |
Tein aikaisemmin tehtyyn lukkorungon palaan erillisen "Plug&Play" tyyppisen kahvaosan, joka taitetaan vaan kahvan vapaaseen osaan kiinni. Kyseiseen kahvaosaan aloin työstämään aikaisemmasta taikataikinaan tehdystä valoksesta käteni muotoja. Muodot siirtyisivät kätevimmin "matriisi kopioinnilla", eli levyllä, jossa olisi tiheään mittareikiä ja näiden pisteiden kohdilta mitattaisiin ero asettelutasoon ja siirrettäisiin ero esim. poraamalla kohdekappaleeseen. Mutta en halua hifistellä tässä asiassa, työntömitta ja lyijykynä käyvät aivan yhtä kätevästi, joskin kaivertaminen pitää lopettaa mittauksen ajaksi. Jälleen Dremel on aivan käsittämättmän kätevä tässä asiassa.
 |
| Varhainen protyyppi |
 |
| Varhainen prototyyppi. |
Prototyyppiperä on tarkoitus tehdä oheisten kuvien kaltaiseksi. Vielä vaiheessa, mutta yritän tätä tehdä hiljalleen eteenpäin. Yrittäkää kestää jännitystä! Yritän laittaa lisää kuvia, jos niitä vielä löydän jostakin kiintolevyn kätköistä. Osa kuvista hävisi aikaisemman työpuhelimen myötä bittiavaruuteen.
