Perän mitoitus

Joskus mainitsin että Kaarlo Arosuo on kirjoittanut kirjan "Skeet & Trap", jossa perän mitoitusta on käyty kyseisten lajien osalta varsin tarkastikin läpi. Pääpiirteittäin ajatus on seuraavanlainen

Yllä olevassakuvassa on esitetty perän kannalta tärkeimmät mittapisteet. Kirja lähti liikkeelle siitä periteisestä eli liipaisinkaaresta kyynertaipeeseen mitoituksesta, josta muodostuu yllä olevaan kuvaan mitta a2.

Alla oleassa taulukossa a:lle on annettu kolme eri saraketta, 1, 2 ja 3. Nämä eivät suinkaan ole mittoja a1, a2 ja a3 vaan sarake 1 on lyhytsormisille, 2 normaali(?) ja 3 pitkäsormisille.

Mittojen a1 ja a3 valintaan ohjeistetaan seuraavasti : "Kun mitta a2 on lyhin matka liipaisimelta perälevyn keskelle, tulisi a1 olla 5mm pitempi ja a3 10mm pitempi".

Perälevyn kulmasta on lisäksi ohjeistettu että aseen tulisi olla tasapainossa siten, että perälevyn varassa seisoessaan ase kaatuu vain sivuille. Ja missään nimessä ei kärjen yli, eli etutuki suuntaan.

B-mitoituksesta on kerrottu että oikeat mitat löytyvät siten että piipun alkupäähän asetetaan esim abloy avain. Vielä tämän jälkeenkin tulisi etummainen jyvä olla näkyvillä. Karosuolla on myös hyvä pointti. Mitoitus taulukon mukaan on hankala, jos perä ei ole suora (c-mitta). Mutta mitta B saadaan silmästä solisluuhun mittaamalla.

Mitta C on hartioiden leveys siitä kohdasa johon perä tulisi. Mitataan siis puolelta toiselle.

Tässä pikainen otos Karosuon kirjasta. Kirjaa ei ole enää saatavilla muualta kuin kirjastoista. Ja osassa niistäkin ilmeisesti jo poistettujen listalla.

Karosuo olo myös maininnut että perän kaarevuuta voi korjata puuta poistamalla ja lisäämällä, eikä ole läheskään miin haitallinen kuin perän pudotus (B). Tässä yhdyn kyllä mielipiteeseen. Sivulle roiskivan haulikon kanssa oppii nopeasti ampumaam. Mutta korkeudessa voi tulla ongelmia. Allekirjoittaneella ongelmat ovat pääsääntöisesti C mitassa. Mutta B mittoja olisi syytä myös muuttaa. Pään joutuu alkuperäisellä perällä vääntämään hieman epäluontevaan asentoon. Ja tämä käy pidemmän päälle niskoihin.

Mutta. Siitäpä.

Palailen omaan peräprojektiin taas myöhemmin. Viimeksi liimattu vaneri meni, kuten arvasinkin, päin mäntyjä. Milläpä sen korjaat enää. Ei millää. Oikeastaan ainoa vaihtoehto katkaista uudelleen poikki ja hioa alkuperäiseen asetelmaansa. Ja tehdä se jigi tuota liimausta varten.

Mutta taas tuli todistettua että laminaatti on lujaa tavaraa. Ei tuota enää taivuteta. Katkeaa ennemmin.

Toista sisempää kerrosta turaamassa

Laitoin toisen kerroksen vaneria kuivumaan. Castia on noin sentti vanhan perän pituudelta. Eli jotain 1,2 cm ehken jatkopalan pituudelta.

Periaate on sama kuin edellisilläkin kerroilla. Tuetaan, liima tasaisesti ja puristus.

Jokin pieni metallilasta tai pensseli olisi liiman levitykseen ehkä kätevin. Mutta itse olen ottanut paperitupon ja levittänyt sillä. Tasainen kerros. Tai ainakin sinnepäin. Itsellä oli kolme pukin apulaista kaverina, jotka saivat piilotettua mm pari puristinta sillä välin kun levitin liimaa. Lienee turha sanoa että palaset pitäisi saada yhteen puristettua ennen kuin liima on pintakuiva. Ja koska alla on puu, kuiva sellainen, tapahtuu imeytymien oikeasti nopeasti. Näinköhän onnistui tämä kerros..

Tällä kertaa jouduin hieman improvisoimaan puristinten suhteen. Jos olisi okeein hyvän ja tasaisen puristuksen halunnut, olisi pitänyt melein finfoamista leikata halutun mallinen kaari ja puristaa vanerit sinne väliin. Tässähä tulee eteen vielä lukituspultin "onkalon" väkertäminen perään. Ja tässä vaiheessa pitää raapia vielä päätään paljonko pitää onkaloa tehdä jos haluaa tasapainoisen aseen. Painopiste on yleensä niveltappien tuntumassa. Tällaista. Tällä kertaa. Sitten odotetaan taas vuorokausi ennen kuin uutta kerrosta aletaan edes kokeilemaan.

Issf merkkinauha. Tai valmiusmerkki.

Olen tässä yrittänyt kuumeisesti etsiä ampujanliiveihin haulikko säännöissä mainittua merkkinauhaa, jolla siis kyynerpään alin kohta merkataan ja perä alareunan tulee valmiusasennossa olla tämän alle.

Nyt se löytyi. Kiitos suomen metsästäjäliiton inffon ja Erätukun henkilökunnan! :) Kyseinen tuote löytyy erätukusta nimellä "Valmiusmerkki".

Jes, tulipahan tämäkin selvitettyä :)

Yllä ruudunkaappaus erätukun verkkokaupasta.

Uusia osia saatu peerää varten ja palataan alkuperäiseen laminoituun perään.

Tervehdyksiä jälleen.

En ole vieläkään haudannut peräprojektia. Mutta nyt muutto toiselle paikkakunnalle kolkuttelee jo ovella ja siellä ei ole tiloja senkään vertaa tehdä projektia eteenpäin. Onneksi työpaikalla on pienimuotoinen paja, jota kuulema saan varauksin käyttää. Mutta sitä ennen yritän kotipajassa potkaista puuosien leikkuun uudelleen käyntiin. Itse asiassa siellä odottaa noin 50 mm paksu nippu koivuvanerin lehtisiä.

Löysin Kuopion IKH liikkeestä 12.9 kovuusluokalla olevia pultteja hyvän lajitelman. Ostin näitä kourallisen, tarkoituksena käyttää siis alumiinisten osien toisiinsa liittämiseen. Samaten kirpparilta löytyi kesällä muutama kevytmetallinen kappale, jotka tuli ostettua perää silmällä pitäen. Koskaan ei näköjään voi olla varma mitä löytyy.

Yritä tässä taas saada edes kuvia otetuksi. Tai joulun välipäivinä tehtyä edes vähä eteenpäin tätä projektia. Yrittäkää kestää. Protoilu ei ole aina helppoa. Ja kun talouskaan ei ole missään hyvässä jamassa niin edelleenkään sitä valmista perää en voi kävellä tilaamaan.

Yksi vaihtoehto, mikä on noussut esille, on että teen tästä vanerisen perän koivuvanerista kuten alin perin oli tarkoituskin. Ja leikkelen osaset hieman fiksummin tuota american sniper -tyylistä perää varten. Nyt tuli ehkä tehtyä tyhmästi. Lyhyeen tynkään on vaikea liittyä. Vaikka onhan beretankin haulikoissa perä lukkorungossa periaatteessa pelkän pultin varassa.

Netistä löytyi muuten useampi paikka, joista näkyy saavan tikka, valmet ja finclassic haulikoihin, ainakin 412, 512 ja 512S malleihin, varaosaperiä. Sävy varmaan eroaa alkuperäisestä. Mutta öljyhän sen tummuuden sitten sanee. Mutta ehkä sellaisen ostan ja alan sitä soveltamaan kunhan saan nyt uuden katon pään päälle. Ja toivotaan että työt ei heittele pitkin maailmaa.

Yllä olevassa kuvassa on perän linjausta varten aseteltu haulikko vanerille. Tästä on piirretty ääriviivat vaneriin ja tätä käytetään nyt sabluunana sille missä kulmassa vanereita aletaan lukkorunkoon kiinni tulevaan osaan liimaamaan.

Linjauksen jälkeen ensimmäinen vaneri on aseteltu liimaukseen. Ja ylimääräiset liimat on pyyhitty tuoreeltaan pois. Liimauksessa jatkan Pattex Wood D3:lla. Viime kesänä jätin tarkoituksella kaksi yhteen liimattua vanerinpalaa ulos sateeseen. Ja täytyy nostaa hattua. Vaikka vaneri kupruili, piti liima pintansa. Kuten aikaisemmissa teksteissä mainitsin, samanlaista (??) tavaraa on saatavilla myös ERi keeper Plus merkkisenä. Ennen seuraavan vanerin liimaamista/laminointia edessä on pari isoa kysymystä. Kun seraava vaneri liimataan, tulee se jäykistämään nyt paikallaan olevaa vaneria kohtuu paljon. Näin ollen perän olkapäätä vasten tulevan osan sivuttaissiirtymä, niin sanottu cast-on/cast-off pitäisi lyödä lukkoon. Samaten se, että haluanko kiertää perää vai haluanko säilyttää perän suorassa piippulinjaan nähden. Alunperin ajattelin tehdä "castia" pari senttiä, mutta olen ajatellut nyt kokeilla hieman maltillisemmalla muutoksella. Plus että voisin yrittää tehdä perään säädettävän poskituen. Yritän näistä eri mitoista piirrellä jonkinlaisen kuvatuksen että se hieman auttaisi ymmärtämään mistä puhutaan.