Uusia osia saatu peerää varten ja palataan alkuperäiseen laminoituun perään.

Tervehdyksiä jälleen.

En ole vieläkään haudannut peräprojektia. Mutta nyt muutto toiselle paikkakunnalle kolkuttelee jo ovella ja siellä ei ole tiloja senkään vertaa tehdä projektia eteenpäin. Onneksi työpaikalla on pienimuotoinen paja, jota kuulema saan varauksin käyttää. Mutta sitä ennen yritän kotipajassa potkaista puuosien leikkuun uudelleen käyntiin. Itse asiassa siellä odottaa noin 50 mm paksu nippu koivuvanerin lehtisiä.

Löysin Kuopion IKH liikkeestä 12.9 kovuusluokalla olevia pultteja hyvän lajitelman. Ostin näitä kourallisen, tarkoituksena käyttää siis alumiinisten osien toisiinsa liittämiseen. Samaten kirpparilta löytyi kesällä muutama kevytmetallinen kappale, jotka tuli ostettua perää silmällä pitäen. Koskaan ei näköjään voi olla varma mitä löytyy.

Yritä tässä taas saada edes kuvia otetuksi. Tai joulun välipäivinä tehtyä edes vähä eteenpäin tätä projektia. Yrittäkää kestää. Protoilu ei ole aina helppoa. Ja kun talouskaan ei ole missään hyvässä jamassa niin edelleenkään sitä valmista perää en voi kävellä tilaamaan.

Yksi vaihtoehto, mikä on noussut esille, on että teen tästä vanerisen perän koivuvanerista kuten alin perin oli tarkoituskin. Ja leikkelen osaset hieman fiksummin tuota american sniper -tyylistä perää varten. Nyt tuli ehkä tehtyä tyhmästi. Lyhyeen tynkään on vaikea liittyä. Vaikka onhan beretankin haulikoissa perä lukkorungossa periaatteessa pelkän pultin varassa.

Netistä löytyi muuten useampi paikka, joista näkyy saavan tikka, valmet ja finclassic haulikoihin, ainakin 412, 512 ja 512S malleihin, varaosaperiä. Sävy varmaan eroaa alkuperäisestä. Mutta öljyhän sen tummuuden sitten sanee. Mutta ehkä sellaisen ostan ja alan sitä soveltamaan kunhan saan nyt uuden katon pään päälle. Ja toivotaan että työt ei heittele pitkin maailmaa.

Yllä olevassa kuvassa on perän linjausta varten aseteltu haulikko vanerille. Tästä on piirretty ääriviivat vaneriin ja tätä käytetään nyt sabluunana sille missä kulmassa vanereita aletaan lukkorunkoon kiinni tulevaan osaan liimaamaan.

Linjauksen jälkeen ensimmäinen vaneri on aseteltu liimaukseen. Ja ylimääräiset liimat on pyyhitty tuoreeltaan pois. Liimauksessa jatkan Pattex Wood D3:lla. Viime kesänä jätin tarkoituksella kaksi yhteen liimattua vanerinpalaa ulos sateeseen. Ja täytyy nostaa hattua. Vaikka vaneri kupruili, piti liima pintansa. Kuten aikaisemmissa teksteissä mainitsin, samanlaista (??) tavaraa on saatavilla myös ERi keeper Plus merkkisenä. Ennen seuraavan vanerin liimaamista/laminointia edessä on pari isoa kysymystä. Kun seraava vaneri liimataan, tulee se jäykistämään nyt paikallaan olevaa vaneria kohtuu paljon. Näin ollen perän olkapäätä vasten tulevan osan sivuttaissiirtymä, niin sanottu cast-on/cast-off pitäisi lyödä lukkoon. Samaten se, että haluanko kiertää perää vai haluanko säilyttää perän suorassa piippulinjaan nähden. Alunperin ajattelin tehdä "castia" pari senttiä, mutta olen ajatellut nyt kokeilla hieman maltillisemmalla muutoksella. Plus että voisin yrittää tehdä perään säädettävän poskituen. Yritän näistä eri mitoista piirrellä jonkinlaisen kuvatuksen että se hieman auttaisi ymmärtämään mistä puhutaan.