jälleenlataus, kannattaako se ja miksi?

Miksi jälleenlataus?

Jossain vaiheessa ampumaharrastusta tulee törmäämään termiin jälleenlataus. Usein tässä samassa lauseessa kuuluu se klassinen kysymys, voiko sillä säästää rahaa, mutta vähintään yhtä usein kajahtaa se kysymys miksi? Vastaus on usein kyllä ja siksi, mutta sen tulkinta on vähintään yhtä moninuotoinen kun käytetyn auton ostaminen merkkiliikkeestä. 

Esimerkiksi kiväärin patruunoissa on kuultu menestystarinoita, missä150m kasanhajonta on pudonnut puoleen, joillain yksilöillä jopa alle, jos verrataan tehdaspatruunaan. Sellaiseen normaali hintaiseen, mihin normaalilla työsskäyvälläkin on siis varaa. Tämän kaltaisella pudotuksella osumien hajonnassa on jo aika iso merkitys kilpailutuloksissa. Mutta onko se saavutettavissa omalla aseella, onkin taas oma tarinansa. Kaikilla aseillahan se vaan ei onnistu ja osa ei käy mitenkään millään, osa kelpuuttaa kaikki patruunat tasalaatuisesti. Aseet ovat niin sanotusti yksilöitä.

Usein kuulee sanottavan, ettei se itselataaminen kannata. Mutta miksi moni huipulla oleva sitten lataa ne omat keskisytytteiset patruunansa? Vähän sama kuin esittäisi kysymyksen, miksi silmäkirurgit käyttävät silmälaseja? No, aseliikkeiden ja tehdaspatruunoiden puolesta täytyy sanoa, että joskus on kuullut päinvastaisiakin tarinoita. Jos löydät hyvin toimivan patruunan kaupasta, mitäpä sitä enää säätämään. Valtaosalle meistä tuo on totta. Aina näin onnellista rakkaustarinaa ei kuitenkaan käy. Ja joskus se kaupan patruuna ei vaan käy siinä kalliissa ja juuri ostetussa merkkikiväärissä, enkä tiedä miksi. Eräs peruste oli esimerkiksi piipun laadun vaihtelu. Ja tästä syystä osa tuntemistani harrastajista tulkkaa aseiden piiput ennen ostopäätöstä. Tulkkauksella siis katsotaan että piipun sisäreikä on ns tasapaksu, eikä siellä ole löysempiä kohtia, missä luodin ote rihloista pääsisi irtoamaan kesken kaiken lähtökiihdytystä. Tämä on joissain tapauksissa tämän mielenkiintoisen aseen käytöksen selittänyt. Valitettavasti se on korjattavissa vain piipun vaihdolla, mikä nyt ei sen uuden kiväärin ostanutta lämmitä sitten mitenkään.

Paljonko voi säästää? Vai säästääkö?

Jos otetaan hyvänä esimerkkinä 9x19mm patruuna. Hinta 50kpl rasialta pyöri ennen koronaa siellä 10e ja alle, koronan aikana jopa 14€ ja yli ja olipa aikoja, ettei näitä edes saanut. Käytännössä siis patruunan hinta oli ennen koronaa 20snt kappale ja koronan aikana 28snt kappaleelta. 

Esimerkiksi 45Auto ja 32S&W taas liikkuvat siellä 50 snt kpl. 50kpl rasia siis 25e. Näissä ei suurta eroa ollut koronan aikaan, joskin saatavuus oli nollilla jonkin aikaa. Jos lataamme itse, esimerkiksi tätä 9mm, päästään noin 7.5€/50kpl. Säästöä jää marginaalisesti 25%, merkiten kappaleelta 15sentin hintalappua. Säästö ei ole suuri, mutta jos ampuu vuodessa tuhansia laukauksia, merkitsee tämä jo 10lk kohdalla 50snt säästöä, 100 kpl kohdalla 5e säästöä ja 1000 lk kohdalla 50e säästöä. Se syntyy hiljalleen, ei hetkessä.

 45Auto ja 32S&W taas säästävät jo huomattavasti enemmän, käytännössä puolet tai jopa enemmän. Viimeksi laskeskellessani ladatulle 32S&W jäi hintaa ostoluodeilla 22 senttiä kappaleelta. Ne jotka ovat jaksaneet nähdä vaivaa jopa luotien valamiseksi, ovat sanoneet kappalehinnan jääneen pelkkään ruutiin ja nalliin. Toki lyijy pitää hankkia jostain. Hylsythän näissä kalibereissa kestävät useita latauksia, joten kierrätys kannattaa.

Toki jälleenlatauksessa laiteinvestoinnit ovat oma tarinansa, samaten se oheistyö. Tuntipalkka on joillain kalibereilla mitätön, mitä ei tosin esimerkiksi .45 ja .32 kohdalla enää voi mitättömäksi sanoa, jos tunnissa painaa perus progressiivisella puristimella sen 400 patruunaa ilman häiriöitä.Toki tästä on lyhyt matka siihen, missä aletaan väittelemään toimiiko ase millä patruunamerkillä paremmin jne. Mutta jos haemme jotain tiettyä ominaisuutta patruunalta, näihin voimme vaikuttaa. Jos siis vain tiedämme, mitä olemme hakemassa. Ja näitä ominaisuuksia ei kaupasta välttämättä saa.

9mm patruunaa ladattaessa tunnetummat merkit yleensä perus ammunnassa riittävät, mutta esimerkiksi erikoisemmilla luodeilla saatavia saattaa joutua metsästämään. Tämä taas avaa omat ovensa harrastukseen, jos joudutaan räätälöimään patruunoita, että saavutetaan jotain juttuja. Jos tarvitsemme johonkin lajiin huomattavasti nopeampaa ja tehokkaampaa 9mm patruunaa, esimerkiksi nyt sellainen kuin 9mm "major" ladattua, mitä IPSC ammunnoissa käytetään paremman pisteytyksen vuoksi. Tässä meille ei oikeastaan muuta mahdollisuutta jääkään kuin itselataaminen. 

Tai jos jollain radalla edellytetään esimerkiksi vaipattomien luotien käyttöä, tämä voi tuoda omat mutkansa matkaan. Tähänkin onneksi on myynnissä "copper coated", eli pinnoitettu luoti, jota saa normaaliin hintaan melkein joka kaupasta. Ja yleensä edullisemmat tätä onkin. Mutta yritäpä tätä sitten vääntää sen ampumaradan hallitsijan kanssa, joista jopa yksi tulkitsi muovipinnoitetun/maalatun luodin vaipalliseksi. Mikä ei omaan tajuntaan mahtunut mitenkään, vaikka hänelle yritettiin vääntää sanakirjan kanssa englannista suomeksi, miten FMJ ja Coated eroavat toisistaan. "Muovi" oli näissä luodeissa siis rihlojen lyijyyntymisen estämiseksi. Ja luodit merkkiä Ares. Mutta ei. Tyhjin käsin kotiin, koska luoti ei ollut lyijyä, vaan pinnoitettu. Osa luotien valajista pinnoittaa luodit pulverimaalilla. Olisi tehnyt mieli kyllä kysyä vielä, että onkos sitten maalattu luoti myös kielletty, mutta turhapa tuota on enää väittää jos toisella on järkkymätön mielipide. Tästä onkin tarkoitus kirjoittaa oma tarinansa, mallia kaliberi, kunhan sen vaan aikaiseksi saa.

Hiplatut aseet ja niiden panokset

Esimerkkinä 2 voisi mainita aseiden osat. Osa aseista on tehdaskutoisina juuri niin hyviä kuin valmistaja ne on ajatellut. Yleensä konsepti toimii ja sitä voisi verrata niihin vanhoihin valkoisiin työrukkasiin mustilla nappuloilla. Missäänhän ne ei oikein hyvä ollut, eikä ole edelleenkään, mutta niitä myytiin ennen melkein joka hommaan. Yleensä ne oikeasti hommaa niillä tehneet laastaroivat rakkoja ja ihmettelivät hanskoista kadonneita pilkkuja. Mutta ne rukkaset ajoivat asiansa, siis rukkasina, vaikka niistä ei työn tekemiseen ollutkaan. 

Esimerkiksi glockin rekyylijousi on perus 8g tehdaspaukkua ammuttaessa "ihan hyvä". Osa on vaihtanu sen hieman jäykemmäksi, osa taas hieman löysemmäksi- Osa hakee tuntumaa laukaisuun, osa taas aseen käytökseen. Jäykemmällä jousella käy helposti niin, että esimerkiksi halpapanoksen maineessa oleva 7.5g luotinen MaxTech, jota XXL tykkäsi kaupata, ei enää jaksa luistia työntää riittävän taakse, eikä hylsy välttämättä poistu aseesta. Tämän saman ilmiön saa aikaa ihan jo pakkasessa, missä edes vakioase ei toimi sitten ollenkaan.

Esimerkki Glock häiriöstä, hylsy ei poistu ja uusi ei pesity

Toki asehäiriöiden kirjo voi olla heikoilla patruunoilla niinkin kirjava, että syy ei välttämättä heti selviä ja saatetaan tarpoa suossa jonkin aikaa, ennen kuin se oikea syy löytyy. Mutta yleensä se häiriö on syöttöhäiriö. Toki sellainenkin on nähty, että hylsy poistuu, mutta uutta ei pesity. Äkkiseltään kuulostaa lipashäiriöltä, mutta ei välttämättä ole sitäkään. Mutta tästä päästäänkin siihen, että mitä paremmin oman työkalunsa tuntee, sitä paremmin pääsemme siihen häiriöön ja sen aiheuttajaan kiinni. Ja juuri  asehäiriöiden syitä pohtimalla saadaan usein se huonostikin toimiva laitos toimimaan. 

Esimerkki Glock 9mm häiriöstä. Uusi patruuna pesittyy, mutta luisti ei sulkeudu

Yllä oleva esimerkki pesittymättömästä patruunasta juonsi juurensa ulosheittäjän ongelmiin. Kynnen vaihdolla ase alkoi pelaamaan. Tai ainakin näyttäisi pelaavan.

Asehäiriöiden tunnistus ei aina ole helppoa. Ja yleensä jälleenlataajana törmääkin kysymykseen "toimiikos se tehdas paukuilla?". Tästä syystä minulla on kaapissa useampi rasia juuri tehdaspaukkua, mutta jos ase tekee ongelmaa harvakseltaan, nekin loppuvat vikaa etsiessä joskus kesken. 

Joskin kokemus on näyttänyt, että jos ongelmat alkavat yleensä hiljalleen ja alkavat vaivaamaan suorastaan logaritmisella tasolla, yleensä syy on aseeseen eksyneestä roskasta tai muusta roinasta. Tai sitten esim 22lr tapauksessa lippaista, joista lippaan huulet (joissain aseissa) tykkäävät taittua ylöspäin hiljalleen. 

Hyvänä esimerkkinä osa halpaluodeista (tehdasladattuja :-)  tykkäsi jättää messinkijäystettä (ilmeisesti olivat jotenkin sillä pinnoitettu? Älä kysy, ei ole tämä mysteeri selvinnyt)  aseen sisuksiin todella runsaita määriä. Näillä pelkät harjoituket (500lk) ja kilpailut (~200lk) olivat liikaa ilman puhdistusta ja kilpailuissa iskuripiikin kanava olikin täynnä tätä höystettä. Tällöin piikki ei enää yltänyt nallia sytyttämään ja homma loppui kuin seinään. Onneksi en suorita hampaat irvessä ja voin suhtautua näihin hymyssä mielin. Ja loppuunsa oppi onkin ollut kultaa arvokkaampaa, mitä ei voi ostaa kaupasta.

Niin..?

Voimme siis vaikuttaa tuohon työrukkas yhtälöön vaihtelemalla aseen osia ja tekemällä lataukseltaan hieman miedompia patruunoita. Tai tiukempia. Moni perustelee miedommat lataukset rekyylillä, mutta näissä kuuleepa myös € sanan mainittavan. Tämä ominaisuuksien hakeminen on niin pohjaton suo, mihin en itse haluaisi lähteä. Tykkään enemmän KIS -periaatteesta (Keep It Simple) ja asetan tavoitteeni LUOTETTAVAAN ja TOIMIVAAN patruunaan. Mutta jotta voi ymmärtää, pitää astua joskus myös vieraalle maaperälle. Sieltä voinee sitten hieman ottaa oppia ja onhan se osa tätä harrastusta, koska voimme, koska pystymme. Tästä syystä, itse tykkään hieman tiukemmasta harjoituspatruunasta, kisapaukut tuntuvat sitten kivan pehmeiltä :) Kuten eräs sähkökäyttöjen professori(vai tohtori?) taannoin luennolla sanoi, jos ajamme sähkökäyttöjä aina nimellisnopeudella tai käytämme laitteita vain käynnistykseen, olemme tehneet jotain väärin.

Patruunoiden ominaisuuksien hakemisessa esimerkiksi 308win tai 7.62x39 ovat oikein hyviä esimerkejä kivääripuolelta niin säästöpotentiaalistaan, kuin laadun vaihtelusta. Toki 7.62x39 on menettänyt 223Rem petruunan myötä reserviläisten lajeissa merkitystään. Mutta edelleen kuulee monen hiovan omat kisapatruunansa, myös 223rem patruunoissa. Eikä tuo Herra Laukia Vihtavuoren sivujen mainosteksteissäkään varmaan muutaman ladatun patruunan johdosta ole. Patruunoiden reseptit ovat joillakin ampujilla tarkoin varjeltuja salaisuuksia, mutta moni muistaa miten se oman äidin tai mummon tekemä kakku oli se maukkain, eivätkä muiden samalla reseptillä tekemät kakut maistuneet ollenkaan yhtä hyviltä. 

Jos tätä kakku teoriaa lähtee purkamaan osiin, niin siinä voi olla syynä se tuntuma (koska ei oma äiti/mummo), mutta myös käyteyt työkalut. Jos esimerkiksi se pullan tuoksuinen mummo on sitä reseptiään niillä samoilla desin mitoilla hionut viimeiset 20 vuotta, hän luultavasti vetää sen tuntumalla, ei mittaa aineksia grammalleen. Jos taikina on löysää, sitä saatetaan vahvistaa jauhoilla. Tai vastaavasti löysentää nesteellä. Toinen henkilö yleensä noudattaa reseptiä taas tarkelleen, mutta koska hänellä ei ole samaa mittaa käytössä, eikä näppituntumaa taikinan paksuudesta, voikin määrä vaihdella ja tulos on eri.

 Jos jollekin ei vielä ole auennut miten mitoissa voi mukamas olla eroja, niin väännetään tämäkin nyt esimerkin kautta, sillä tämä on esimerkiksi kokki ohjelmia seuratessa itse asiassa mielenkiintoinen huomio. Jos ohjeessa lukee 1tl, miten sinä mittaat sen 1tl? Otatko pöytälaatikosta teelusikan, vai leivinmitan, jossa tasamitallinen on 1tl? Jaksatko sinä tasata jokaisen 1tl mitalisen tasalle, puristatko sen mitan täyteen vai hyväksytkö että mitta on reunoilta vajaa mutta keskeltä kokeammalla? Vai rouhaisetko varmuuden vuoksi pohjamutia myöten ja otat sen mitan kukkurilleen? Juuri näistä syntyvät ne pienet erot.

Myös uuneissa on eroa, käytettäköön tästä nyt sitten synonyymia "pesä". Pesät ovat erilaiset ja erilainen pesä taas vaikuttaa panoksen ominaisuuksiin hyvinkin paljon. Tämän takia osa patruunoista toimii toisessa aseessa paremmin kuin toiset, koska niissä on mitoituksessa eroja. Kuten eri valmistajien pesissäkin. Mielenkiintoisena yhtälönä on myös patruunan lämpenemä. Pakkasessa ammuttaessa ne nopeat laukaukset eivät kerkeä pesässä lämpenemään. Jos ase on "kuuma" ja patruuna kerkeää hautua pesässä jonkin aikaa, patruuna lämpenee aavistuksen ja tämä on herkillä mittalaitteilla nähtävissä mielenkiintoisena nousuna luotien lähtönopeuksissa. Jos siis ammutaan kymmeniä laukauksia putkeen ja laukausten välillä on pitkiä aikoja. Vaikutus on hyvin marginaalinen, mutta joskus tätä tuli ihmeteltyä tuloksia tulkittaessa.

Minulla on tätä kirjoittaessa kaapissa S&B ja Geco merkkisiä patruunoita 7.62x39 kaliberisena ja molemmissa jo yhden pakkauksen sisällä olevien patruunoiden kokonaispituus (OAL, OverAllLenght) vaihtelee jonkin verran. 0.2mm ei ole mitenkään tavaton. Eräässä tsekkiläisessä 9mm halpapatruunassa kokonaispituus vaihteli todella paljon, ollen jo eräässä 50kpl pussissa luokkaa 0,46mm lyhyimmän ja pisimmän välillä. Juuri tästä vaihtelusta itse haluan eroon. Mutta 9mm patruunoissa valitettavasti myös eurot puhuvat allekirjoittaneella, kun sen menekki on ihan omaa luokkaansa. Etenkin kun lataan kahden henkilön patruunat ja molemmat ovat varsin aktiivisia harrastajia ja kilpailijoita.

Mainittakoon vielä näistä € merkkisistä numeroista, että tällä hetkellä ihan Suomesta saatavilla materiaaleilla on mahdollista saada painettua sen 9mm patruuna rasian hinta sinne noin 7.5e/50kpl tasoon (vielä koronan alkuaikoina), mutta tässä joutuu toki näkemään vaivaa sen eteen. 7.62x39 patruunalla kappalehinta painuu sinne 34 senttiin, jos onnistuu tarjouksesta luodit nappaamaan talteen. 308win tapauksessa hinta kappaleelta ei juuri tuosta muutu, toki 308 tapauksessa saatetaan haluta jo painavampaa luotia. Nämä on laskettu kerätyillä hylsyillä. 

Lähdetään tätä tästä purkamaan. Seuraavat tekstit tulevat satunnaisessa järjestyksessä koskemaan seuraavia aiheita (saattavat vielä muuttua, yritän muistaa linkittää tekstit näihin sitä mukaan kun niitä joskus saa rustattua):

Holkit, mitä käytetään ja mihinkin

Ruudin mittaus

Hylsyjen puhdistus ja mahdolliset vauriot

Sanastoa ja lyhenteitä

Itse patruunan valmistus

Patruunan kokonaispituus ja sen vaikutus

Hylsyjen ylipainemerkkien tulkinta

Ja mainittakoon vielä että en ota vastuuta jos jotain onnistut itsellesi aiheuttamaan tekstien lukenisen jälkeen. Itse tehdyissä patruunoissa vastuussa on ihan lataaja itse. Jos erehdyt sen kakunkin leipaisemaan tuota mittayhtälöä miettiessäsi, kannat myös vatsavaivoista vastuusi.