Päivän kovapanosammunnat

Tälle päivälle kävi tuuri ja sain kuin sainkin lainaan automaattiradan avaimet. Tästä innostuneena kohti rataa, 250 latinkia ja öljytty haulikko takakontissa.

125 laukausta myöhemmin...

Ensimmäisenä täytyy todeta, että kun ammuskelun päättymisestä on kulunut kaksi tuntia, ovat korvat suorastaan tulessa. Aivan hullunlainen kuumotus ja pulssi tuntuu kuin viimeistä päivää. Mistäs tämä olikaan varma merkki? Niskajumista? Aivan. Kuulosuojauksen pettämisestä.

Vaikka mielestäni minulla olivat kuulosuojaimet päässä, olisiko suojalasien sanka mahdollisesti raottanut suojainta niin, että ääni on päässyt "tunkeutumaan" kuppisuojaimen sisään.. Vaikka tätä en huomannu missään vaiheessa ammuntaa. Seuraavalla kerralla siis tuplasuojaus, eli korvatulpat taskusta korviin.

Radalla tuli tänään vettä paikoitellen kuin saavista kaataen. Etenkin ensimmäiset kaksi kierrosta tekniikan harjoittelua olivat suhteellisen vetiset. Seuraavat kaksi kierrosta alkoivat jo seljetä ja viidennellä satsilla pääsinkin ampumaan tätä virallista Skeettiä jo ilman irtopisaroita. Tuloksena säälittävät 10 rikkoutunutta kiekkoa. (=PALJON harjoitusta ja tekniikan opettelua)

Jalkojen asennosta

Kuten aikaisemmassa kirjoitelmassa olikin maininta jalkojen asennosta, suosittelevat jotkut kirjat jalkojen asennoksi tasaista haara-asentoa ja joku on jopa ilmoittanut, että 60% painosta etummaiselle jalalle kiitos. Tämä asento on kieltämättä hyvä, sitä ei käy kiistäminen. Ja käännökset ovat aivan eri luokkaa kuin aikaisemmin.

Kirjan mukainen asento, ampumasuunta siis kiekonpalan suuntaan.

Tästä asennosta lähdettiin. Tämäkin asento toimii, mutta siitä puuttuu jotakin. Etukenoa tulee otettua huomattavasti liikaa tässä asennossa.

Aseen tähtäystekniikasta

Monissa kirjasissa on esitetty kolme eri tekniikkaa. Eli eteennosto, swingi ja kolmannelle en edes suomalaista vastinetta löytänyt. Mutta näitä kahta ensimmäistä allekirjoittanut on kokeillut. Swingin idea on selvä, mutta kiekkoja en vaan saa rikki. Ne, mitkä rikkoutuvat, ovat totaalirikkoja, eli ei mikään sivuosuma. Mutta en vaan saa sitä toimimaan. Harjoituksen puutetta? En tiedä. Pitäisi leveä paperi laittaa ja kokeilla swingin kuviota siihen, niin josko se aukeaisi.

Eteennostoa olen harjoittanut hyvällä menestyksellä, mutta vasen silmä tuottaa päänvaivaa. Se sattuu olemaan se ns dominoiva ja tämä näkyy toiseen suuntaan rikkoutuvina kiekkoina, mutta toiseen suuntaan lentävät eivät säry, jos vasenta silmä ei sulje.

Jatkoa..

Tästä jatkuu seuraavalla viikolla. Paremmalla kuulosuojauksella ja tekniikan hionnalla. Ase onkin jo paksussa öljyssä, mutta tukkiöljyä en löytänyt. Sitä alkavat puupinnat huutamaan. Etenkin tämänpäiväisen sadepesun jäljiltä.

Tuossa isäntä antoi vinkin öljytyn aseen säilyttämisestä piippu alaspäin. Ei noki-lika-moska valu laukaisukoneistoon. Asekaapin pohjalla ollut paperi puhuu puolestaan, täynnä mustaa *askaa. (Anticorrol on kellertävää, melkein kirkasta pullosta otettuna). Eli vastedeskin säilytän aseeni piiput alaspäin. Tai irrallaan rungosta.

Edit: Tarkistettu tuloskortti uudelleen. 10 kiekkoa meni rikki.

Eroja panoksissa ja tekniikan hiomista

Kuluneen viikon aikana olen ihmetellyt joissakin haulikko-oppaissa olleita ohjeita jalkojen asennosta ampumapaikoilla. Tänään koin asiassa itse asiassa ensimmäisen "ahaa" elämyksen.

Oppaat neuvovat seisomaan haara-asennossa, jota olen ihmetellyt tovin. Minusta luonnollisempi asento muistuttaa asentoa, jossa ikään kuin vetäisi kevyesti köyttä. Eli paino minun tapauksessa vasemmalla jalalla ja jalkoterän ovat noin 45 asteen kulmassa toisiinsa nähden ja etukeno muistuttaa UKK:n kävelytyyliä.

Muun muassa Remingtonin opas neuvoo seisomaan haara-asennossa. Ja jos jos jalkojen väliin laitettaisiin viiva, osoittaisi viiva kohtaa, johon kiekko on tarkoitus ampua. Ja vasemman jalan kärki ja oikean jalan kanta olisivat tällä viivalla. Hetken seisoskelun ja nostoharjoitusten jälkeen totean, että ei juma, tämähän itse asiassa tuntuu suhteellisen luonnolliselta asennolta. Ja tätähän on pakko käydä kokeilemassa käsiheitin radalla.

Tähän ahaa-elämykseen liittyen totean, että asento on aivan loistava, eikä etukenoa tarvitse ottaa läheskään niin paljon. Lisäksi aseen nosto sujuu paljon paremmin.

Panoksista täytyy todeta, että se,mitä kokeilin kolmea eri lajia peräkkäin, niin näissä on eroa. S&B Gold metal, Gyttorp Lead Max ja Armusa Skeet. Jokainen tuntuu erilaiselta. Siinä missä S&B ja Gyttorp ovat minun tuntemusteni mukaan ns "pehmeitä" panoksia, eivätkä muodosta rekyyliä juurikaan ja käyvät muutenkin pehmeästi, niin Armusan panoksilla rekyyli tuntui huomattavasti suuremmalta ja potkusta saattoi päätellä mikä panos piipussa oli. Tämä siis kun sokkona otti taskusta sekapanoksia ja latasi molemmat piiput täyteen. Gyttorpin ja S&B:n välillä eroa ei pystynyt havaitsemaan, mutta Armusa erosi selkeästi kahdesta edellisestä.

50 panosta Armusaa myöhemmin, ei rekyyli enää häirinnyt. Jos muita panoksia olisi ollut vielä jäljellä, veikkaisin, että nämä olisi pystynyt erottamaan panosten joukosta. Rekyyliin sain tuossa sellaisen vihjeen kaverilta, joka oli kesän aikana tuttu näky radalla. Kuulema aseen perän sovitetta olisi hyvä parantaa. Tai oikeammin perälevyn kulmaa. Tällä kuulema voi vaikuttaa siihen, mihin suuntaan ase pyrkii laukauksen jälkeen. Muistaakseni ohje oli, että jos ase nousee ylöspäin, pitäisi tukin yläkulmaa pidentää ja jos ase pyrkii alaspäin, niin tulisi alakulmaa pidentää. Otanpa siis prikkoja ja meisselin mukaan seuraavalla kerralla ja kokeilen vielä hienosäätää perälevyä.

Nostoharjoittelun ja kahvakuulan pyörittely alkavat lisäksi näkymään aseen hallinnassa. Vasen käsi on huomattavasti vakaampi, vaikka en pisteistä nyt ampunutkaan. Yritän saada aikaa automaattiradalle ja kokeilla siellä käytännössä miten tekniikkaharjoitukset vaikuttavat. Lisäksi uusien panosten kuvio kiinnostaisi, vaikka sillä ei tällä tasolla merkitystä juuri olekkaan.

Edit: Perälevyn säädöstä vinkkiä kuultu

RHY:n talvitauko

Täällä suunnilla pienien ratojen ylläpitävänä elimenä toimivat paikalliset ampumayhdistykset ja riistanhoitoyhdistys. Näin metsästyskauden porteilla 14.8 olivat täällä viimeiset ammunnat tälle vuodelle. Tästä eteenpäin ampumassa käyminen vaikeutuu oleellisesti, kun julkisia vuoroja ei ole. Edelleen on selvityksessä, olisiko mahdollista käydä näiden "ammattilaisten" kanssa radalla harjoittelemassa. Suoraa kannanottoa en tähän saanut kun asiaa yritin kohteliaasti kysellä. Mutta kuulostellaan.

Sen sijaan noin sadan metrin päässä automaattiradasta on vanha "käsiheittimellä" varustettu heitinrata. Valitettavasti tästä radalta puuttuu toinen koppi, syystä tai toisesta. Syytä tähän arvoimme tänään radalla käydessämme, mutta ainakin B tornin kiekkojen harjoitteleminen onnistuu :) Kiekon lentokulma ja nopeus olivat kylläkin jotakin hieman koomista, mutta tässä vaiheessa harrastuksen alkua ei tätä voi ottaa niin vakavissaan. Ja toisekseen, jokainen rata on erilainen ja tuulen vaikutus kiekkoon pitäisi ottaa huomioon joka tapauksessa. Näin ollen vaappuva kiekko on toisaalta ihan jees.

Huomasin myös, että moni ammuksia myyvä yritys kauppaa panoksia poistohintaan. Alimmat vastaantulleet hinnat ovat olleet 39,90e 250 kpl laatikko. Tästä syystä en jäänyt aikailemaan, vaan täytin ihan suosiolla tilauslomakkeen kärkkäinen.com verkkokaupassa ja päätin kokeilla sellaista patruunaa kuin Armusa. Näitä on matkalla tänne suuntaan nyt kevyt 1 250 lasti, joilla pitäisi tämä syksy ja talvi selvitä. Tässä satsissa on myös 250 kpl trap käyttöön suunniteltuja ammuksia, eli näiden haulikoko on suurempi kuin skeet ammusten. Siinä missä skeet ammuksessa on 9, eli 2,0 mm, oli näissä trap ammuksissa 7,5, eli kutakuinkin 2,4mm. Katsotaan miten vaikuttaa.

Kiekkoja näkyy saavan sopivasti vähän kaupasta riippuen 200 kpl laatikon 20e hintaan. Käsiheitin vaan huutaa kaveria mukaan :/

Tämän viikon ammunnoissa muuten sarjat menivät tavalliseen tapaan. Siinä 15 rikotun kiekon molemmilla puolilla mennään.

Tekniikkaa aloin kehittämään vielä entisestään ja siinä missä olen nyt nostanut aseen kiekon eteen ja pyrkinyt pitämään ennakon tasaisena koko vedon ajan, yritin tänään käsiheitin radalla tätä perinteistä "swingiä", eli takaa ja kiekon ohi. Yllätyksekseni niissä swingeissä, joissa huomasin piipun sujahtavan oikealta korkeudelta kiekon kohdalla ohitse ja laukaus lähti noin kiekon kohdalla, kiekko rikkoutui täysin. Mutta vastaavasti ne kiekot, jotka jäivät ehjiksi, huomasin heti vedon jo alkaessa, että yli/ali menee. Mutta ei, lihas ei tottele, vaan pässi puristaa liipaisinta. Näin se vaan on ihmisluonne.

Mutta tästä on taas hyvä jatkaa harjoitusta :) Yritän muistaa purkaa kuvat kameralta ja liittää kuvia käsiheittimestä ja tästä käsiradasta.

PS. Muistakaahan kunnioittaa luontoa ja kerätä hylsyt radalta. Rata oli aika siivottomassa kunnossa ja yritin parhaani mukaan kerätä hylsyjä myös muiden puolesta, mutta niitä oli ja paljon hylsyastian vieressä, joten en kehdannut koko iltaa tähän käyttää. Toisella kerralla sitten lisää myös muiden hylsyjä. Siisteys on puoli ruokaa ja sillä pidämme nämä radat auki!

Edittiä: Syy toisen "tornin" puuttumiseen selvisi. Ennen on metsästyshaulikkoa ammuttu yhdestä tornista. Panoksia kierrokselle on mennyt luokkaa vajaa 10 kappaletta. Toinen torni on nähtävästi lisätty -80 luvun puolella metsästyshaulikkoon siinä, missä se on ollut arkipäivää Skeettiä ampuneiden parissa. Tässä siis syy, miksi tällä vanhalla radalla on vain yksi torni. Ja tämän tornin varusteena niin sanottu "puoliviritteinen" heitin. Eli heitin ottaa jousen lapaan muodostaman liike-energian talteen ja lapa virittyy tämän voimalla noin puoleen väliin. Tämän mahdollistaa kääntöpäässä oleva yksitielaakeri, eli laakeri, joka pyrii vain yhteen suuntaan. Tämä estää myös "väpättävän" liikkeen, joka tulisi vaimenamattoman heitinlavan heiluessa jousen vaikutuksesta puolelta toiselle. Puoliviritteisessä kiekon lähtö on ikään kuin yksi ainoa liike ja sillä sipuli.

Kuva tästä on jo kameralla, mutta piuha on hukassa. Tästä pahoittelut.

Edit 2: Tässä olisi kuvia.

Nykyaikanen, ns. alle satasen "ritsa".

Paikallisen ampumaradan "B-tornin" puoliviritteinen heitin.

 Moni paikallinen lukija saattaa tästä heittimestä saada "ahaa" -elämyksiä. Kyseessä on Itä-Suomalaisen ampumaradan käsiheitin. Vanha kuin mikä, mutta mihinpä se tekniikka vanhenisi. Rakenne on suorastaan törkeän tukeva ja mitä tuota kerkesi tuossa kokeilemaan parisataa kiekkoa, niin periaatteessa tuon kerkeää virittää ja laukaista tämän kolmen sekunnin "laukaisuikkunan" puitteissa, vaikka toinen pyytäisikin kiekon heti toisen perään :)

Käsiheitinten hinta on tänä päivänä luokkaa 80 euroa. Tuossa halvinta "itselataavaa" automaattiheitintä kyselin, niin hinta-arvio oli 580...800 euroa, riippuen mitä laitteelta haluaa. Makasiinia tämmöisessä itselataavassa ja akkukäyttöisessä vehkeessä on noin 50 kiekkoa.

Olkoos hyvät.

Sää ei ole aina armollinen - ja vesi on aseen suurin vihollinen

Ampumaradan säätä on vaikea ennustaa ja sen sai huomata jälleen joku viikko sitten tiistain ammunnan tiimoilta. Autossa istuessani kerkesin juttelemaan avonaisesta sivuikkunasta kohtalotovereiden kanssa.

Kaiken kaikkiaan sade ei ampumista estä, mutta on hyvä tiedostaa, että pahimmillaan vesi voi aiheuttaa piipun halkeamisen. Yleensä metsästysaseessa syyllinen tosin mahtaa olla muta ja muut roskat. Mutta tästä syystä ampuminen ainakaan kaatosateessa ei ole järkevää. Eikä kovinkaan miellyttävää. Mutta toisaalta kokemus karaistaa aina.. ;)

Jos aseen kanssa kuitenkin joutuu (tai pääsee) vesisateeseen, esimerkiksi sorsajahdissa, on ase heti reissun päätteeksi syytä kuivata. Asepussiin tai aselaukkuun märkänä laitettu ase on virheistä suurimpia. Myös komposiitista tai muusta synteettisestä materiaalista tehdyillä tukeilla varustetuissa. Puuosat imevät kosteutta ja turpoavat, jonka jälkeen osat lohkeilevat ja ja halkeilevat. Vastaavasti koneistossa olevat osat ruostuvat ja alkavat takertelemaan. Piipussa oleva kosteus yhdessä ruutijämien kanssa näkyy olevan uskomattoman hyvä syövyttäjä. Tästä kuulee joskus kiväärin piipun kohdalla käytettävän termiä "kuppa", kun piipussa on syviä koloja ruosteen ja hapettuman vuoksi.

Vesisadetta reilummalla kädellä

Moni sanoo, että armeijassa opitaan käsittelemään asetta, mutta tästä on omakohtaisella kokemuksella monta ääripäätä. Parhaat kaverit omassa tuvassa ottivat päivää ennen ampumaan lähtöä ja kävivät rassaamassa aseen viimeisen päälle puhtaaksi sillä välin kun muut lähtivät käymään sotkussa. Silloin kysyin yhdeltä näistä kavereista hieman hölmönä "Miksi?" ja selitys, jonka tähän sain, oli jotakin, joka jäi mieleeni ja pitkäksi aikaa.

Kuulin tällöin elämäni ensimmäisen kerran termin "rasvalaukaus". Tätä ennen olin tämän kyseisen kaverin kuullut käyttävän termiä "rasvasarja". Mutta silloin nämä termit eivät allekirjoittaneelle auenneet. Kysymyksessä on siis aseen piippuun säilytyksen ajaksi vedetystä suojaöljystä, joka tekee piippuun sitkeän kalvon. Ja kun luoti tästä kahlaa läpi, ei sen tarkkuun ole enää mitään verrattuna puhtaalla piipulla ammuttuihin laukauksiin. Tämän tietävät paljon radalla käyneet ihmiset, jotka ovat perehtyneet "miksi meni ohi taulusta" ilmiöön. Moni ihmetteli armeijan aikaan radalla sitäkin, kun huolella tähdätyn laukauksen menneen ohi 150 metrin taulusta tai ammutun RK-ammunnan kasa on pitkin taulua. Tätä en epäile enää yhtään, sillä toisinaan öljy oli ensimmäisten laukausten jälkeen haistettavissa ja pitkään. Ja muistelisinpa, että jossakin olisi ollut maininta, että haulikkoammunta kilpailuissa tulisi piipun olla puhdas, myös öljystä, eikä öljyä saisi "polttaa" ampumalla pois.

Mutta olipa tulos mikä tahansa, omasta (Suomen) aseesta kannatti pitää huolta. Aseen kuntoluokan laskemisesta saattoi joutua kuuleman mukaan köyhtymään jonkin verran rahaa. Pahimmat kuntoluokkien laskut olivat omassa komppaniassa kaksi - Mitä se tarkoittaa, en tiedä. Mutta kyseinen kaveri ei kuuleman mukaan puhdistanut asettaan juuri koskaan, mutta kuin ihmeen kaupalla hän oli jollakin ihmeen konstilla päässyt asetarkastuksista läpi. Vastaavasti toinen henkilö, joka piti aseestaan huolta kuin viimeistä päivää, sai kuulla aseensa kuntoluokan laskeneen yhdellä. Tässä vaiheessa moni veti syvään henkeä ja järkyttyi kuulemastaan. Olisiko kuntoluokan muutos ollut kahden eri upseerin näkemyserosta, kuka tietää..

Asetarkastushan oli sitä luokkaa, että kun upseeri tuli kohdalle, hänelle ojennettiin ase, jonka tuli olla poissa vireestä ja ehdottoman puhdas. Ja tämä tarkastus oli jokaisen leirin tai ammunnan jälkeen. Muistaakseni upseerille kerrottiin tällöin loru tyyliin "Herra luutnantti, alikersantti/viestimies/tykkimies/pioneeri N.N:n ase 110*** puhdistettu ja valmiina tarkastustanne varten". Ja kuten tästä saattaa huomata, jos tumpeloit puhdistuksen kanssa, joudut esittelemaan aseesi upseerille hyvin hyvin monta kertaa ja aseesi sarjanumero jää erittäin pitkäksi aikaa mieleesi. Allekirjoittanut oli yhtä kertaa lukuunottamatta aina, siis AINA puhdistamassa asettaan uudelleen. Parhaimmillaan kolmannenkin kerran. Ja silloin hävetti mennä upseerien huoneeseen tarkistuttamaan asettaan. En vaan osannut, vaikka kuinka yritin. Tämänkin taidon opin vasta armeijasta jo päästyäni. Aina löytyi nokea tai rasvaa jostakin. Mutta toisaalta, niin eipähän ollut häiriöitä tai ruostettakaan siinä aseessa, että imekääs siitä.

Pakollinen tornihuhu

Tähän hengenvetoon onkin hyvä muistella vanhoja ja yksi v-mäisimmistä asioista, jota aseesta voi puhdistaa, on puolustusvoimien virallinen kenkälankki. Ja mistä tätä päätyy aseen piippuun? Yleensähän jos jollakin nousee niin sanotusti kusi päähän, saattavat palvelustovit jotakuta tämmöisellä muistaa jäynän jos toisenkin muodossa. Ja yleensä tämä muistettava henkilö on vähintään aliupseeri. Eräskin tarina kertoo aliupseerista, jolla kersantin natsojen kohdalla otti ja kilahti tätä keltaista tavaraa otsaan. Henkilö oli tarinan mukaan hieman itseään täynnä jo ennen tätä ylennystä ja kuuleman mukaan hän ei puhdistanut asettaankaan itse, vaan sen tekivät hänen alaisensa.

Miten kenkälankkia huhun tapauksessa pääsi aseeseen, sen voi jokainen päätellä itse - aseethan ovat lukituissa tiloissa. Ja jokainen, joka on RK62 tai RK 95 kiväärin luonnossa nähnyt, muistaa sen suujarrun rakenteen ja tietää, että piippuun ei ihan suoraan tuubista tavaraa sinne saa.

Tarinan mukaan henkilö ei tätä itse edes huomannut vaan sen huomasi upseeri, joka asetta viimeisessä tarkastuksessa tarkisti.

Totta vai ei, sen voi jokainen itse päätellä. 

Tässä yhteydessä onkin hyvä taas muistuttaa, että oli esine tai aina mikä tahansa, niin se ei kuulu aseen piippuun. Kyseinen esimerkki on teko sieltä tyhmimmästä päästä ja jos aseen lataisi normaalilla luodilla, olisi tuloksena suurella todennäköisyydellä aserikko. RK:n lukon rakennehan on sellainen, että piipun päässä olevasta kanavasta purkautuva savukaasu suorittaa latausliikkeen. Ja jos piippu on tukossa, ei luistin tule taakse vaan paine jää piippuun. Ja tuloksena on luultavasti haljennut piippu.



Mutta tämäpä näistä inttijutuista.

Mistä tämä tuli mieleen, niin tiistaisen ammunnan ohessa unohdin poistaa omasta aseestani öljyt piipusta. Ja öljyn haju oli voimakas molempien kierrosten ajan. Tällä tosin tuskin oli vaikutusta ampumatulokseen.

Kaksi muuta herraa radalla kärsivät vuorostaan syystä tai toisesta puoliautomaattiaseiden häiriöistä. Näistä toinen kertoi, että ei ole asetta puhdistanut sitten milloin lieneekään. Tässä on esimerkki siitä, miksi ase tulisi pitää puhtaana liasta ja liiasta ölystä. Ohut kerros riittää, säilytyksen ajaksi toki paksumpikin.

Eräs herra radalla kertoi kätevän niksipirkan aseen puhdistukseen. Tämä oli kieltämättä mielenkiintoinen uutinen ja se oli, että tamppooneita voi käyttää myös näiden reikien huoltoon. Miten tällä saa piipusta lyijyn irti, sitä en tiedä. Tosin en ole varma, onko aseeni piippuun "piiput kuumiksi" ammuttaessa jäävä aina edes lyijyä, vai onko se muovitulpasta sulanutta muovia. Mutta sitä en ole onnistunut saamaan piipusta irti koskaan muuten kuin ampumalla jäähtyneellä aseella lisää 25 laukauksen sarjan.

Pöydällä onkin odottamassa kaksi rasiaa näitä naisten tuotteita ja tulen tämän piipun puhdistusniksin testaamaan tulevalla viikolla kun suoritan aseen peruspuhdistuksen. Puhtaus on puoli ruokaa ja lika laukaisukoneistossa ei tee hyvää. Tosin sinne pääsemiseksi pitäisi tukki irroittaa aseesta, mutta siihen minulla ei nykyisellä asunnolla ole avaimia.

Mutta tästä asiasta lisää myöhemmin :)

Viikon ammunnat

Jäi viime viikolla kirjoittamatta päivityksiä, mutta eipä siinä. Sattuuhan näitä.

Kahden viikon aikana olen yrittänyt hioa tekniikkaa ja ottaa tuntumaa ihan oikeaan Skeettiin, eli tuplakiekkoihin. Viime viikolla ampumaradalle hukattujen panosten lukumäärä oli 50, tällä viikolla vuorostaan 150. Tämän viikon luku ei suinkaan selity huonomuistisuudella, vaan kahdella käyntikerralla. Tiistaina ja torstaina.

Viime viikolla minua jäi sapettamaan paikalla 2 ja 6 jälleen vaivannut täydellinen epäonnistuminen. Myös paikoilla 1 ja 7 eivät kiekot syystä tai toisesta tulleet puhtaasti alas, vaan hajoaminen oli yhden ison sirpaleen luokkaa, eli ei hyvä. Jokin mättää. Ja tämä jäi mietityttämään minua loppuviikoksi, mutta en päässyt torstaina kokeilemaan tämän aiheuttajaa. Teoriani oli, että ammun alle.

Mutta.. Tämän viikontiistaina! Ai että.. Tyhjä Skeet rata! KYLLÄ! Voi sitä onnen päivää! Tätä on tämä poika toivonut moneen otteeseen. Tyhjä rata tarkoittaa sitä, että saa keskittyä kaikessa rauhassa ongelmapaikkoihin. Ja sen huomasi. Taskut täyteen panoksia ja lähdin kiertämään kierrosta sillä asetelmalla, että ammun yhdistettynä nämä kaksi kierrosta. Eli sen sijaan, että ampuisin paikoilta sen tavanomaisen määrän, jään paikalle ja ammun siitä uudemman kerran.

Teoriani osuu oikeaan ja saapuessani paikalle 2, ensimmäiset kaksi laukausta kajahtavat harakoille. Vedän syvään henkeä ja pyydän kiekon uudelleen, mutta nyt kiinnitän tarkemmin huomiota kiekon lentorataan ja vedän asetta hieman enemmän yläviistoon. Ja kyllä! Kiekot menevät päreiksi heti kerrasta. Lisäksi keskityn keskipaikalla (8) kymmenen laukauksen verran tähän aikaisemmin ongelmia tuottaneeseen vastakiekkoon. Muutaman ensimmäisen hutilaukauksen jälkeen kiekko alkaa muuttumaan pölyksi. Jes.

Kynä-paperi pisteenlaskumenetelmällä tämän tuplakierroksen yhteenlaskettu rikkoutuneiden kiekkojen lukumäärä on 36/50. Eli keskimäärin 18 per kierros. Yllätyn tästä totaalisesti. En olisi näin hyvää tulosta uskonut saavani, mutta pakko se on uskoa tarkistuslaskennankin jälkeen.

Käyn hakemassa autosta panoksia ja kävelen trap paikalla lenkin ja ihmettelen lajia tovin.Tämän jälkeen palaan Skeet radalle ja otan kierroksen tavallisilla säännöillä metsästyshaulikkoa.

Tällä kertaa kiekot rikkoutuvat paikoilta 1,2, 6 ja 7 täysin. Muilla paikoilla tulee vuorostaan nyt ongelmia ja sen näkee heti kun rikki menneetkin kiekot eivät hajoa täysin. Mutta päinvastoin paikalta 8 ammuttavat B vastakiekko, A myötäkiekko, ja molemmat A vastakiekot menevät rikki. Sen sijaan B myötäkiekon ammun ohi ja tästä en saanut kiinni, mikä meni aseen nosto-tähtäys linjassa pieleen. Kierroksen lopullinen tulos 19 ! prkl :D Tämän miehen kaikkien aikojen ennätys!

Torstaina otan ammuksia mukaan sen tavanomaiset 75 kpl + varapanoksia. Kaksi kierrosta sitä oikeaa Skeettiä harjoitusten merkeissä. Ja tulokset ovat surullista katsottavaa. Kiekot karkaavat miten sattuu tuplissa ja tulos on rikkoutuneissa kiekoissa molemmilla kierroksilla 11 ja 12. Totean, että tässä ei kannata hötkyillä ja laahustan mietteliäänä Trap radalle.

Trap radalla kuulen ensimmäisenä varoituksen. Heittimessä on kuulema "jekku". Koska rataa käyttävät SM-tasolla ampuvat kaverit, veikkaisin tämän tarkoittavan "perinteisen trapin" lisäksi pystysuuntaista liikettä. Muutama ensimmäinen kiekko osoittaa teoriani oikeaksi. Kiekot lentävät ihan minne sattuu.

Aikaisemmasta kerrasta otin opikseni ja laitoin supistajaksi 3/4 suppean. Kierros tätä Trappia ja kuusi rikottua kiekkoa. Olen iloinen tuloksesta, vaikka se on täysin sieltä surkeimmasta päästä, sain kiekkoja kuitenkin omasta mielestäni tällä pystysuuntaisella heitollakin kiitettävästi rikki.

Trapin parissa aseongelmat nostavat jälleen päätään. Päivä on kuuma ja ase on lämmennyt Skeet radalla, eikä Trapin parissa se ainakaan pääse jäähtymään.Yläpiippu lakkaa laukeamasta, koneisto ei virity ollenkaan aseen kahvan päällä olevien merkkien mukaan. Vaihdan alapiipun ensimmäiseksi piipuksi ja ongelma poistuu. Samalla supistaja muuttuu puolisuppeaksi.

Samalla käytän tilaisuuteni hyväksi ja opettelen heittämään hylsyjä koriin aseen ejektorilla :) Yksittäiset hylsyt lentävät nätisti koriin. Skeet radalla tulpahylsyjä kokeillessani sain niitä kerätä pitkinpoikin.

Ensiviikon tiistaina onkin sitten paikallisella radalla viimeinen "avoin" kerta tälle syksylle. Yritän selvittää, miten pääsisin syksymmälläkin jatkamaan tätä harrastusta. Jos en tässä muuten onnistu, niin tämä tarkoittaa sitä, että vietän autotallissa hyvin hyvin monta iltaa harjoitellen aseen nostoa ja tekniikkaa. Ja yritän jahdata seinään vedettyjä teipinpaloja.

Tämän viikon kuulumisiin.