Kuulo ja näkö - Herkät aistit

Minun piti jo aikaisemmin mainita kuulosuojaimista tekemäni havainto. Kun keväällä aloin tätä harrastusta suunnittelemaan tauon jälkeen uudelleen, totesin, että minulla on autotallissa jo valmiiksi kuulosuojaimet, eli niitä ei tarvitse ostaa. Olin väärässä, kuten monessa muussakin asiassa mitä muistelin vuosien takaa.

Nämä autotallissa olleet kuulosuojaimet edustivat halpamarkettien halvinta mahdollista kastia kuulon suojaimissa. Paketissa kyllä kehutaan miten hyvin ne täyttävät kaikki ANSI testit sun muut, mutta radalta kotiin tullessani en voinut olla kuulematta korvissa soivaa tinnitystä. Tästä viisastuneena siis varoituksen sana niille, jotka ajattelevat niitä 3e hintaisia kuulosuojaimia harrastusta aloitteleville lapsilleen - UNOHTAKAA NE HALVAT SUOJAIMET! Kuulo ei tule takaisin!

Yksittäisen laukauksen antama paineaalto ei ole niinkään hengenvaarallinen kuulolle, jos on edes jonkinlaiset suojaimet. Kunhan ei seiso välittömästi piipun sivulla. Mutta seisottaessa esim. Trap ampumapaikalla, lähtee molemmilta puolilta laukaus keskimäärin muutaman sekunnin välein. Jos ampujia on viisi, lähtee ympäriltä siis yhteen 125 laukausta, sisältäen ne omat 25 kutia. Tästä kertyvä äänenpaine onkin jo sitten kuulolle huomattavasti haitallisempaa ja tuommoisessa tilanteessa korvia alkaa kuumottamaan varsin nopeasti.

Peltor Optime II

Vierailu Peltorin kotisivuilla osoitti, että heiltä löytyy ampujille suunnattuja kuulosuojaimia sekä tavallisina että  aktiivisina. Omat kokemukset halvoista aktiivisuojaimista ovat olleet suolaiset, eli suojaimen nopeus ei riitä poistamaan laukauksen meteliä. Mutta Peltorilta ja muilta valmistajilta löytyy nimen omaan ammuntaan suunnattuja suojaimia, joiden toiminnasta voi näin ollen olla erittäin varma. Näistä kiinnostunut siis suuntaa jälleen kerran kysymään kokemuksia muilta.

Kuitenkin tarkan euron aikaan ajattelin, että en aktiivisuojaimia tarvitse, koska käyntikerrat radalla ovat luokkaa kerran viikossa, niin sijoitin Peltor Optime II suojaimiin. Optime I suojaimet olivat kutakuinkin samaa hintaluokkaa, mutta koska Peltorilta löytyy ammuntaan suunnattu malli, joka on kutakuinkin vaimennusarvoiltaan sama, mutta tuote nimi on eri, oli tämä itselleni kohtuullisen helppo valinta. Paksuutta näillä suojaimilla on huomattavasti enemmän ja tämä voi olla este joissakin tilanteissa.

Peltor Optime I ja Optime II suojaimissa olen itse huomannut erona, että puhe hiipuu huomattavasti. Käytännössä Optime II suojaimilla radalla siis kuulee jos toinen esimerkiksi pyytää ampumapaikalta kiekon ja seisoo hänen sivullaan tai takana. Monilla "ammattiampujilla" näkee myös Optime III suojaimia, joka on edelleen Optime II suojainta paksumpi. Optime III olisi näistä ehdottomasti se paras suojain.

Lisäksi näissä suojaimissa on hyvä muistaa, että aina on mahdollisuus tuplasuojaukseen. Eli jos suojauksen teho epäilyttää yhtään, kannattaa kaivaa korvatulpat ja laittaa ne kuppisuojaimien lisäksi. Tällöin puhetta(kaan) ei tosin tahdo kuulla, mutta toisaalta radalle ei ole tultu puhumaan. Toki koulutustilanteessa tästä tulee ongelmia, mutta tämä on poistettavissa koulutuksen uudelleenjärjestyksellä. Toisin sanoen, jos opastetaan ampumapaikalla olevaa ampujaa koulutusmielessä, kerrotaan virheet hänelle ja kerrataan laukausten jälkeen muille. Näin muiden ei tarvitse poistaa suojausta tarpeettomasti, jos muilla ampumapaikoilla ammutaan.

Suojaimista opittua

Alkuun kun nostin asetta, otti aseen tukki kiinni suojaimen kupuun ja tästä oli seurauksena laukauksen kaikuminen korviin. Tekniikan hiouduttua, tämä vaiva jäi vähemmälle. Tämä vaiva saa kuppisuojaimet tuntumaan nopeasti ikäviltä. Ja etenkin lapsilla/nuorilla isojen suojaimien käyttö yhdessä ison aseen kanssa tuottaa ongelmaa. Tässä asiassa en voi olla painottamatta lasten ja nuorten kuulon suojaamiseen. Vähintään korvatulpat, jotka ovat heidän korvakäytäviinsä sopivia, on oltava. Laukaus, joka kajahtaa kuppisuojaimesta korviin perän siihen kiinni ottaessa, on kuulolle samalla tavalla haitallinen kuin laukaus ilman suojainta. Jos ei jopa pahempi. Ainakin allekirjoittaneella korva soi pilliä jonkin tovin perän ottaessa suojaimeen.

Suojaimia on monta eri sorttia ja kuvassa olevat suojaimet ovat ns. niskan taakse tulevaa mallia. Jos takin kauluksen hankaus sankaan häiritsee (ärsyttävä rahina), voi suojaimia kokeilla kääntää ylösalaisin, jolloin sanka on yläpuolella. Tämä ei kaikkien lippalakkien ja hattujen kanssa toimi, mutta omalla kohdalla toimii jopa ällistyttävän hyvin. Toki perintainen malli on se toimivin, mutta ostin nuo kokeeksi, kun en moisia ole radalla koskaan kokeillut.

Lisäksi suojalasit ovat ehdoton valinta ja näissä kannattaa sovittaa useampaa mallia. Nopeasti huomaa, että euron laseissa on optiikka aivan hanurista ja vääristymät sitä luokkaa, että ne heittää mielellään roskiin. Kympistä ylöspäin alkaa löytymään laseja, joissa laatu vastaa jo tarvetta.

Omakohtaiset kokemukset suojalasien tarpeellisuudesta ampumaradalla ovat kiekkoja ammuttaessa juurikin lentävät sirpaleet. Ja toisinaan omalla aseella käy niin,että iskuri rikkoo nallin ja savukaasut tupsahtavat lukkorungon välistä ylöspäin. Ja kuinkas muuten, niin sopivalla tuulella suoraan silmille. Lienee sanomatta selvää, että pitkällä tähtäimellä tämä ei ole sarveiskalvolle terveellistä..

Kuulosuojaimissa ja suojalaseissa kannattaa toki olla yhteydessä esimerkiksi ampuma-aseliikkeeseen, jossa osataan kyllä neuvoa valinnassa. Näissä liikkeissä ampuma-aseen kanssa vierailu on huomattavasti helpompaa ja sovittaminen käy kätevästi. Myös muilta ampujilta kannattaa metsästää vihjeitä valintaan.

Tiistain ammunnat

Tämän viikon tiistaina kävin tuttuun tapaan Skeet radalla hakemassa tuntumaa yksittäiskiekkoihin. Kuten yleensä, niin ensimmäinen kierros menee hyvin, toisella hieman huonommin. Mutta tällä kertaa otin kolmannen kierroksen, jolla yritin keskittyä ongelmakohtiin, eli käytännössä juuri paikalla 8, 2 ja 6 lentäviin kiekkoihin, joissa jään jälkeen lähes tulkoon aina.


Paikat 1 ja 7 menivät ongelmitta. Alkuunhan näissä oli erittäin paljon ongelmaa. Paikoilla 2 ja 6 ongelmat alkavatkin sitten kasaantumaan ja näyttäisi siltä, että paikalta 2 ammuttaessa B kiekko jää minulla alle ja A kiekko menee yli.

Tähtäyskuvio kohdilleen

Tästä pääsenkin taas asiaan tähtäyskuvio. Asiasta näkyy olevan keskustelua internet pullollaan. Ja eri aseilla on eri kuvio, eli periaatteessa ainoa tapa löytää sen oman aseen kuvio luotettavasti on käydä ampumassa testipahviin ja kokeilla.

Tikka 512 haulikon kaksi jyvää - Näiden pitäisi olla Tasan allekkain, kuten 8-numerossa. Tällöin kasan keskipiste on kutakuinkin ylemmän juvän taakse jäävässä pisteessä.

 Kuten yleensä, niin jos näitä asioita alat miettimään ampumapaikalla, etenkin jos olet jo pyytänyt kiekon, on tuloksena yleensä ohi ammuttu kiekko. Alkuun kirosin kun kaikki laukaukset jäivät taakse tai kiekko "hyppäsi" selkeästi laukauksen jälkeen. Selkeä merkki siitä, että laukaus menee yli, ali tai juuri edestä, mutta kiekko ei säry. Ja syyllinen löytyi jälleen aseen takaa. Eli, ota selvää tähtäinkuviosta. Eri aseilla on eri kuvio ja Trap käyttöön tehdyillä aseilla etenkin kuvio eroaa metsästyshaulikosta.

Ongelmakohtia lisää

Paikat 5, 4 ja 3 menivät tuttuun tapaan, eli näiltä ammutaan siis kultakin paikalta metsästyshaulikossa kaksi kahden sarjaa, joista paikalta 4 sain ensimmäisellä kierroksella kaikki alas, toisella kierroksella jälkimmäisen sarjan. Paikoilta 5 ja 3 sain molemmilla kierroksilla vain toisen sarjan alas. Eli jokin mättää. Ja minusta kolmannella kierroksella syyllinen löytyi jälleen. Huomasin selkeästi vasemman käden olkapään väsyvän aseen vietiin ja liikkeet alkoivat töksähtelemään, ennakot eivät pysyneet kohdillaan ja yksi ärsyttävimmistä oli, että piippu seilasi ylös-alas ja aikaa kului kiekon lentäessä kohti ohi ammuttua laukausta.

Kehitystä havaittavissa

Yksi mielenkiintoinen havainto oli eilisen perusteella, että nyt kiekot särkyvät ihan kunnolla. Eli ei mitään irtosirpaleita. Joko kunnon osuma tai ei osumaa. Ja 8 paikalla ne ennen niin nopeasti lentävät kiekot alkavat tuntumaan hitaammilta ja niiden mukaan kerkeää nyt jotenkin. Kahden sarjan rikkoprosentti oli näistä puolet, kun ammutaan vastakiekkoon.

Teistä en tiedä, mutta minusta tämä kertoo siitä, että sihti alkaa olemaan kohdillaan. Tekniikka tökkii, mutta tökkiköön. Tälle vuodelle tulee kohta ammutuksi 500 panosta ja se on minusta äärimmäisen vähän.

Tein myös isäni suosituksesta taulukon, josta voi seurata ongelmakohtia, särkyneitä kiekkoja ja ammuttuja laukausmääriä. Tulokset puhuvat karua kieltä ja tätä ei voi kuin ihailla (ja itkeä).

Taulukon kokosin siten, että radalla ammutuista sarjoista per ilta on laskettu keskiarvo. Eli jos ammun kaksi sarjaa ja molemmilla sarjoilla saan alas 5 kiekkoa, on keskiarvo 5. Vastaavasti jos saan toisella kerralla alas 0 ja toisella 10, tulee tästä keskiarvoksi 5. Tämä helpottaa minun mielestäni kehittymisen arviointia.

Viikkojen keskiarvot;

6,7
13,5
8,7
11
11
11,7

Ammutut sarjat numerona: 19 (475 laukausta), joista yksi kilpailu. Tämä kilpailu oli tuntuman ottamista siihen hiillostukseen mitä seuraa kun kymmenet silmäparit seuraavat. Eli kilpailuihinkin vaan rohkeasti mukaan :)


Kuten tästä näkee, oli toisella viikolla hyväkin kierros. Silloin rikkoutui 18 kiekkoa. Se oli tähän astisista kierroksista paras. Jos tulokset laitetaan ruutupaperille ja vedetään jana pisteiden välistä, on suunta ylöspäin. Eli JES!

Tulokset kertovat myös, että ensimmäinen kierros on yleensä se paras, loput huonompia. Eli harjoitusta harjoitusta! Tähän onkin hyvä päättää tältä iltaa. Varastossa on enää 250 ammusta, joten lähiviikkojen aikana pitäisi sitäkin täydentää.

Supistajat - Testaa ja ylläty

Haulikon supistajat, koot ja juuttuneen supistajan irroitus

Kuten tuossa aikaisemmin tuli mainittua, kannattaa valita haulikko, jossa on vaihtosupistajat. Tällöin voi käyttää samaa asetta metsästykseen (jos harrastaa), skeettiin ja trappiin. Tai päinvastoin. Monelle ensikertalaiselle tulee yllätyksenä aseen tekemä haulikuvio. Ei niinkään se kuva, mikä siitä muodostuu, vaan miten hajanainen se on. Ja miten suureksi se laajenee nopeasti. Osa ihmettelee sitä isoksi ja osasta se on pieni. Molemmat ihmetyksen aiheet ovat tasan oikein. Ralla tämä kuitenkin selventää hyvin monta asiaa. Etenkin metsästyksessä tämä olisi hyvä avata myös aloitteleville metsästäjille. Haavakoiden mahdollisuus kasvaa nimittäin varsin nopeasti etäisyyden myötä. Ja onhan se sorsakin paljon mukavampi saada vedestä kyytiin, kuin käyttää tunti sen jahtaamiseen.

Vastavaloon otettu kuva sylinterimäisellä supistajalla (nro 5) ammutusta kuviosta. Huom! Samassa kasassa on ampujan innostuksesta johtuen kaksi laukausta. Tämän takia kuvio ei ole tarkka. Jos testaat kuviota, ammu vain yhdesti. Saat todellisen kuvion. Allekirjoittanut pahoittelee huonoa demoesitystä.

 Yllä olevassa kuvassa näkyvän haulikuvion halkaisija on noin 30..40 cm. Ampumamatka noin 10 metriä. Eli periaatteessa hyvin vertailukelpoinen etäisyys siihen, miltä etäisyydeltä skeet radalla ammutaan kiekkoja. Äkikseltään saattaa tuntua, että tuohan on iso kuvio, mutta kun miettii esimerkiksi paikalta nro 4 otettavaa ennakkoa, noin 120 cm, alkaakin kuvio tuntumaan hyvin nopeasti erittäin pieneltä.

Supistajia säilytyslaatikossa.

Supistajat nro 1, 2 ja 3. Huomaa miten seinämäpaksuus muuttuu eri supistajilla. Kiinnitä huomiota myös supistajan 1 (vasen ylä) sisäpintaan. Tällaiset jäljet tulevat, kun ammut epähuomiossa teräshauleilla supistajalla, jota ei ole sille tarkoitettu! Vaarana on supistajan ja piipun vaurioituminen.

Kuten yllä olevasta kuvasta näkee, on yksi supistaja saanut itseensä hieman rantua. Syy tähän juontaa juurensa vuosien taakse. Tarkemmin ottaen jotakin 10..12 vuotta. Vuonna 1996 kiellettiin lyijyn käyttö vesilintujen metsästyksessä ja tuolloin esillä olivat korvaavat panokset. Monelle kirosana olivat ns Vismut -latauksilla olevat paukut ja jotkut valmistajat olivat tuoneet myyntiin terästä sisältäviä panoksia. Taisinpa tuolloin sen enempää asiaa tuntematta napata yhden 10 kpl rasian moisia mukaan magnum latauksella. Vasta asetta puhdistaessani totesin, että hetkinen.. Miksi tämä näyttää tältä. Silloin minulle vasta selvisi, että teräksellä ei noita suppeimpia supistajia pitäisi käyttää. Oppia ikä kaikki. Nykyään teräs on muotia ja yleensä myös vanhemmat aseet sen kestävät. Haulien halkaisijalla tosin voi olla vaikutusta, miten isoja sillä saa ampua.

Osuiko Vismutilla? Kyllä osui. Kunhan hauliparvi vain kohtasi saaliin. Ennakko piti vaan olla oikein ;)

Tikka 512 haulikon supistajat pähkinän kuoressa

Otin kopion oman haulikkoni supistajien "datalehdestä". Valinnanvaraa näissä riittää.

Kaikista suppen, eli pienimmän kuvion tekevä on Suppea. Yleensä supistajan kylkeen on kaiverretty yksi piste tai yksi viiva. Esimerkiksi Winchester taas merkitsee tämän yksinkertaisesti vain leimalla "F", eli Full, täysi.

Seuraavana tulee 3/4 suppea, josta on merkintänä joko kaksi viivaa, kaksi pistettä tai teksti IM eli hienosti Improved Modified. Vapaasti suomennettuna, paranneltu muunneltu, kuka lie tuonkin keksinyt.

Kolmas on se kolmen pisteen tai kolmen viivan. Tästä löytyy vaihtoehtoisena merkintänä yleensä M tai MOD leima. Tämä on yleensä niin tiukka, että tästä ei esimerkiksi täyteisiä saa ampua, vaikka on niitä tullut vahingossa ammuttuakin. Liekö tuuria ollut, ettei piippu ole napsahtanut halki?

Neljäs yleisin on arvatenkin neljän pisteen tai neljän viivan supistaja, IC eli Improved Cylinder. Paranneltu sylinteri. Oman Winchesterin teksteissä luki hyväksyntä täyteisille.

Viiden pisteen tai viiden loven onkin sitten sylinteri, eli C. Suora putki.

Jos näistä ammutaan terästä, homma menee hieman kinkkisemmäksi, koska kuvio ei leviä samalla tavalla ja haulit eivät asetu piipun supistuksessa kuten pehmeämmät. Winchester ei manuaalissaan ottanut kantaa kuvioon tai supistajien eroihin hauleilla, mutta Tikka antaa.

Teräksellä suppea on supistaja nro 3, mikä oli lyijyllä ja ns pehmeillä hauleilla Modified.

Teräksellä vastaavasti puolisuppea (M) onkin supistaja 4, eli IC.

Teräksellä vastaavasti parannettu sylinteri, eli IC, on supistaja nro 5.

Eli jos vaihdat teräkseen, voit mennä pienellä oletuksella, että haulikuvio on tiukempi. Tämä ei ole ollenkaan huono juttu. Metsästettäessä haavakoiden määrä teoriassa vähenee. Radalla taas joudut keskittymään osumiin ja jos jos osut tiukemmalla kuviolla kiekkoon, osut yleensä myös harvemmalla. Paitsi jos kuviossa on juuri sen kiekon mentävä reikä, mikä ei ole sekään tavatonta.

Supistajista vielä sen verran, että tarkista supistajien kiinnitys aina ennen metsälle lähtöä. Löysällä eli auki ollut supistaja johtaa yleensä laukauksen yhteydessä haljenneeseen piippuun.

Jos taas olet onnistunut laiminlyömään aseen huollon ja supistaja on juuttunut aseeseesi niin ei hätää. Tähänkin on vinkki ja ajattelin sen teidän iloksenne jakaa tänne.

Supistajien rasvaus

Kun laitatte supistajaa haulikkoon, älkää epäröikö puhdistaa sen kierteitä. Piipun puoleisen pään voi puhdistaa messinkisellä harjalla, joka monessa puhdistussetissä tulee. Pyörittelee sitä kierteiden suuntaan, tilkka öljyä tai rasvanpoistajaa ja puhdistus paperille. Yleensä kierre tulee tällä puhtaaksi.

Supistajan kierre kannattaa harjata messinkiharjalla ja puhdistaa. Tämän jälkeen se vaseliini. Jos haluatte hyvää jälkeä, laittakaa vesivaseliinia. Mikä tahansa vaseliini ajaa asiansa, kunhan sen muistaa vaihtaa jos ase on kastunut. Jos tätä ei muista, supistaja istuu muuten aika uskomattoman tiukkaan aseen piippuun ja tästäkös se riemu irtoaa.

Kiinni juuttuneen supistajan irroitus

Tikka ja muut missä on boorit piipun sisällä. 

Kiinni jääneen supistajan irroitus. Vaihe 1. Unohda kiire. ATF öljy, MoS2 öljy. Nämä kaksi on todettu varsin hyviksi ja jos supistaja on kiinni, laita aseen piippu likoon pariksi päiväksi. MoS2 on yleensä spray purkissa, tätä voi edesauttaa laittamalla piippuun paperitupon ja suihkuttamalla öljyä varsin riittämiin sisään ja piipun päähän. Paperitupon idea on yrittää liuottaa ainetta supistajan sisäsaumasta, missä joskus käy tuuri myöten.

Kääri tämän jälkeen piipun pää muoviin, esim keittiöstä löytyvä elmukelmu ajaa asiansa. Suihkauta lisää öljyä aamua-iltaa. Jos aikaa on ja motivaatiota, anna lämpöä piipulle pari kertaa päivässä ja anna öljyn tunkeutua kierteisiin. Lämpö on suhteellinen käsite. Osa on kehunut hiustenkuivaajan riittäneen, omalla kohdalla 100 asteinen vesihaude oli vasta riittävästi. Piippua toki ei pidä työntää veteen, jos vesi menee supistajan väliin niin se voi juuttua pahemmin Piipun voi kääräistä esimerkiksi folioon (suojaa piippia kosteudelta) ja pitää kiehuvan veden/pyyhkeen alla tovin ja tämä on varsin hellävarainen keino myös pinnoitteille. Tai ainakin hellävaraisempi kuin avotuli.

Kun piippua on lämmitelty, se takaisin likoon. Parin päivän ja muutaman lämmityksen ja öljyn lisäyksen jälkeen puuppu kuumennetaan taas supistajien puoleisesta päästä ja kun piippu on kuuma, väännetään supistaja auki. Näin siis teroriassa ja tämä on yleensä riittänyt. Tosin alkuperäiseen T avaimeen on pitänyt pistää jatkovartta, mutta tässäkin ihan 10mm kiintoavain lenkistä pujotettuna on riittänyt. 

Nyt huom. Piiput päällekkäispiippuisissa ovat metallikiskokka kiinni ja välissä on yleensä tinaa tai muuta, millä ne on juotettu. Liika kuumentaminen pehmentää tämän ja avotulella on mahdollista saada liitokset ratkeamaan.

Juuttuneen supistajan irroitus, piipun ulkoinen pinta. Winchester jne

Esimerkiksi Winchester tarjoaa irroitukseen hyvät avut. Ihan rehellisesti sanottuna, Winchesterin koukkuavain, se J:n muotoinen (ainakin 120, 1200/1300 mallit) on aivan hanurista ja jos sillä saat sen supistajan kolon pyöristymään, saati koukun, onneksi olkoon. Ja tervetuloa kerhoon. Olin nakata tämän aseen jo poliisin romutuspalveluun, mutta toisaalta selvisi samalla miksi ase oli puoli-ilmainen. Mitäpä sitä ei harrastuksen vuoksi tekisi :D

Winchester 120 juuttuneen supistajan irroitus polkupyörän satulaa käyttämällä

 Polkupyörän satula. Mikä tarttuisi paremmin pyöreään putkeen? Aivan. Tässäpä homman idea tiivistettynä. Vinkki: kyseessä ei sitten ole retkinuotion jakkara vinkki, vaikka voin jo nähdä monen tätä haaveileman.

Lämmitys ja öljyily kuten edellä, mutta sillä erotuksella että supistajan ulko-osa pyyhitään ennen lämmitystä putaaksi bräkleenillä (jarrujen pudistus aine) öljyjäänteistä. Piippu lämmitetään, satula kiinni ja tiukkaan. Tämän jälkeen kierretään satulasta. Jos käsivoimat eivät jaksa piippua pitää paikallaan, voi piipun ottaa pumppuhaulikosta varsin nopeasti irti (jotka eivät ole ottaneet, irtoaa yleensä vetämällä sen jälkeen kun makasiinin tulppa avataan). 

Tämän jälkeen siitä vaimosta/miehestä/kaverista on jälleen hyötyä ja hänelle voi antaa siirtoleukapihdit (alias korppi, papukaija, knipekset jne) + palan vanhaa kangasta/rättiä. Piipun aseen puoleinen pää on yleensä booritettu kiertymisen estämiseksi, mikä tarjoaa jo jonkinlaisen pinnan pyörimisen estämiseksi. Toki puristuksessa on käytettävä malttia, jos onnistut puristamaan pyöreän piipun soikeaksi, ei supistajan auki saaminen enää anna piipulle käyttöarvoa, vaan se on käytännössä käyttökelvoton. Yksi protip on käyttää lukkopihtejä. Vaikka pihti on kiinni, sen kiinni puristaminen ei ole mahdollista. 

Jos saat pihdit kohtuu voimalla pureutumaan piipun aseen puoleiseen päähän (muista pehmusta välissä), ilman että se puristuu läjään, mutta ei myskään pyöri, käytä tätä. Jos piippu uhkaa lähteä pihdeissä pyörimään, lopeta kiertäminen. Yleensä lipsahdus pyöristää boorit ja asetta ei saa ilman viilaa kokoon, mikä ei ole tämän homman tarkoitus. Satula tarjoaa myös jalkavoimia treenaavalle kaverilla mahdollisuuden yrittää pitää piippua paikoillaan jalkojen välissä, samalla kun kiertää pihdeillä.

Jos satula pyörii, kiristä. Ja katso ettei rasvaa ole välissä. Kiillottunut pinta luistaa ja on äärimmäisen ärsyttävä yrittää saada pitämään. Hiekka mainittu, wink wink. Tekee pahaa jo ajatella tätä yhtälöä, mutta kaikki on sallittu sodassa ja rakkaudessa. Yhdessä menestystarinassa supistaja oli myös hitsattu tigillä metallitankoon kiinni, mutta tätä voisi kutsua jo varsin ääriratkaisuksi. 

Edit; Sain palautetta, ettei supistajien taulukko näy nettisivuilla. Sillä välin kun tätä ongelmaa selvittelen, mainittakoon sanallisesti että omassa Tikka 512 SD mallissa valmistaja on siis sallinut teräshaulit supistajilla 3, 4 ja 5. 1 ja 2 supistajilla ei.