Harjoitusta harjoitusta

Kevään ja kesän mittaan olen pyrkinyt harjoittelemaan etenkin aikaisemmin mainittua metsästyshaulikkoa. Pelkällä radalla huitomisella eivät kaikki virheet poistu.

Yleensähän virheet lähtevät tämmöisissä lajeissa aina jostakin. Ja yleensä se on ampuja itse. Ja tämän kun tiedostaa, niin suunta on jo parempaan.

Kaiken lähtökohtahan on kunnon ampuma-asento. Ampuma-asennon tulisi olla sellainen, että pystyt seuraamaan kiekkoa ja ampumaan kiekon ns. lähtöasennosta. Eli kun ottaa asennon, joka osoittaa suuntaan X, on tämä X suunta se, mihin kohtaan kiekko ammutaan. Tässä tein alkukesästä virheen kaikilla muilla ampumapaikoilla paitsi 1 ja 7. Näissä suunta on ikään kuin vähän väkisin enemmän oikein :)

Toinen virhe, jonka omassa ammunnassani kuulin muilta radalla kävijöiltä, oli, että käännän aseen aivan heittimen luukulle. Okei. Se ei ole oikea paikka. Katse suuntaa kyllä luukulle ja kiekkoa lähdetään seuraamaan luukulta, mutta ase otetaan mukaan hieman myöhemmin. Tämä auttoi tekniikan hakemisessa jo erittäin paljon.

Lisäksi yksi kullan arvoinen vihje oli niinkin jännä kuin "älä käytä käsiä". Siis mitä? Käsiä? Kuulema paras tulos saadaan sillä, kun ase on tiukasti lukittuna olkapään ja molempien käsien väliin. Luulin näin tekeväni, mutta kuulema vedän kuitenkin viimeiset metrin käsillä.Oikea tekniikka on, että ylävartalo pysyy siinä asennossa, mikä on otettu ja sitä käännetään keskivartalolla. Eli tämäkin uusiksi.

Aseen nostosta sain myös erittäin paljon palautetta ja osa sanoikin, että nostan aseen ylös ja vedän sen sitten takaisin olkapäähän. Ja osan mielestä laukaus lähtee hieman ennen kuin ase on edes olkapäässä ja tämän huomasin itsekkin radallakäynnin jälkeen jomotuksena. Yksi syy tähän oli, että minulla ei ollut vielä tuolloin ampujaliivejä, jotka ovat siis enemmän ampujan ehdoton vakiovarustus. Ilman liivejä aseen perä takertui takin kainalon kankaisiin. Liivit ovat myös sikäli pakolliset koska säännöt kieltävät irtopanosten kuljettamisen mukana. Tasku on ainoa oikea paikka. Sunnuntai-ampujalla ei liene aivan yhtä tarkkaa, mutta kilpailuissa se on erittäin tarkkaa.

Ampujaliiveissä päädyin Erä+ liikkeen myymiin 59,- tarjous hintaisiin DeerHunter -liiveihin, joissa on selän yläosaa ja oikeanpuoleista kylki/rinta osaa lukuunottamatta muu materiaali verkkokangasta. Edulliset liivit ja kokoja löytyi sopivasti. Sikäli vaan koomista, että vaikka ampujalla on pituutta hieman vajaa 190, piti minun turvautua M koon liiveihin, jotka olivat pienimmät. L koon liivit olivat niin väljät, että asetta nostettaessa perä tökkäsi kankaaseen.

Oikeakätiset ampujan liivit

Aseen noston, liivien ja asennon jälkeen huomasin vielä sellaisen asian, että syystä tai toisesta ammuin ohitse toiseen suuntaa lentäviä kiekkoja, mutta toiseen suuntaan osuin hyvällä varmuudella. Tässä vaiheessa silmääni sattui metsästäjä -lehdestä artikkeli, jossa kysytään, kunpi silmä on dominoiva. Aivan oikein. Tämä tuli täytenä järkytyksenä. Pidin itsestäänselvänä molempien silmien aukipitämistä, mutta en saanut tätä toimimaan.

Osa kokeneemmista ampujista sanoi käyttäneensä alkuun toisen silmän edessä pahvia. Itse muistan tätä käyttäneeni kymmenen vuotta sitten armeijan harmaissa, kun en saanut rynnäkkökivääriä käymään kääntyviin tauluihin. Ja kas kummaa, silloin homma alkoi toimimaan kertaheitolla. Lienee tämäkin kokeilemisen arvoinen temppu, koska nyt ohilaukauksen jälkeen jää miettimään, laitoinko silmän kiinni vai en.. Tai mihin aseen piippu todella osi suunnattu..

Dominoivan silmän testi itsessään oli hyvin yksinkertainen. Katsotaan esim. seinän nurkkaan ja viedään kynä, sormi tai jotakin vastaavaa silmien eteen siten, että se on molempia silmiä aukipidettäessä keskellä. Tämän jälkeen suljetaan silmiä vuorotellen. Kummalla silmällä kiintopiste ja välissä pidetty esine pysyvät kohdillaan, on se vallitseva silmä. Minulla se sattui olemaan vasen ja oikeakätisenä täten väärä.

Tämän asian kanssa pystyisi harjoittelemalla pääsemään hyväänkin rytmiin, mutta näin alkuun on minun ainakin pakko sulkea vasen silmä laukauksien ajaksi. Paikoilla 1, 7 ja 8 tämä ei näy olevan esteenä, sillä näiltä paikoilta kiekot tulevat alas, jos nosto ja veto onnistuvat. paikoilla 2 ja 6 kahden silmän ongelma alkaa tulemaan esiin ja paikoille 3, 4 ja 5 kaksin silmin ammuttaessa. Näillä paikoilla en ole enää tuon testin jälkeen varma, onko ennakko oikea vai ei.. Silloin vasemman silmän sulkeminen auttaa ja paljon.

Ja sitten.. Harjoitusta, harjoitusta.

Olen käyttänyt omana harjoitusmenetelmänäni itse kehittämääni "aita" menetelmää. Nimi tulee siitä, että olen asettanut lauta-aidan päälle savikiekkoja riviin perusennakoiden välein.

Oma näkemykseni Skeetistä on, että ennakot muodostuvat noin 120, 90, 45 ja 20 cm välein. Ja toki joitakin kiekkoja pitää ampua alle ja joitakin suoraan kohti. Pitkin pihaa lojuvia savikiekkoja on siinä helppo fiilistellä ja ennakon ottoa harjoitella.

Savikiekot aidalla. Vasemmalla 20 cm etäisyydellä. Oikealle päin mennessä etäisyydet 45m 90 ja 120 cm.

Toki tässä pitää muistaa, että ampuma-aseen esilläpitäminen julkisella paikalla on erittäin paheksuttavaa, eikä sallittuakaan. Näin ollan myös siis tiheät asuinalueet kuuluvat hyvin herkästi näihin "julkisiin" paikkoihin ja moni naapuri ei tasan katso hyvällä jos asetta menee pihalla heiluttelemaan, vaikka tietäisikin kyseessä olevan ihan vaan harjoittelun.

Tämän vuoksi hyviä harjoittelupiippuja ovat mm. Fiskarssin musta lasikuituinen lehtiharavan varsi, mustaksi maalattu harjanvarsi ym passelit kapistukset.

Ampumaradalla monen hieman enemmän ampuneen kaverin näkee ottavan tuntumaa sillä, että he ottavat ampuma-asennon ampumapaikan takana ja seuraavat toinen käsi eteen ojennettuna lentävää kiekkoa. Osalla käsi on täysin edessä ja osalla suoraan silmien edessä. Tyylejä näkyy olevan monia. He näkyvät harjoittelevan tätä näin. Olympialaisissa tätä näkee myös. Parhaiten mieleeni on jäänyt 2008 vuoden Satu Mäkelä-Nummelan trap voitto Pekingin olympialaisista.Tässä hänen finaali kumppaninsa haki ennakkoa juurikin kättä lasien edessä pitämällä.

Yksi korvaan pistävä asia oli myös, että viimeksi ampumassa käydessäni parilla ihmisellä soi matkapuhelin ammunnan aikana. Skeetissä ja Trapissa säänöt kieltävät radiopuhelimet ja niihin rinnastettavat laitteet kilpailun aikana. Jos ammuntavuorossa oleva henkilö kokee tulevansa häirityksi ja hän kerkeää pyytämään kiekkoa, voi hän nostaa kätensä ylös protestiksi. Tällöin tuomari tulkitsee tilanteen ja voi ampujalle antaa vapaakiekon.

Tämän viikon hieman kiireessä suoritetty yksi kierros metsästyshaulikkoa. Tällä kertaa tulos 11 kiekkoa siitä maagisesta 25 kiekon määrästä. Tulos näkyy pysyvän tuossa kymmenen paremmalla puolella, mutta.. Jotakin siitä puuttuu. Ja uskaltaisin väittää, että se on lisää harjoitusta. Harmi vaan, että panokset ja kierros kiekkoja eivät ole aivan ilmaisia. Panokset, joita nyt olen käyttänyt, ovat mallinimeltään Lead Max. Hauli lataus näissä on 24 gramman, aivan kuten säännötkin edellyttävät. Haulit ovat lyijyä, mutta joillakin radoilla vaaditaan teräksen käyttöä. Samalta valmistajalta, Gyttorp, on saatavilla myös teräshauleilla panoksia ja nämä ovat mallinimeltään vuorostaan Steel Max. Osaltaan syy näiden panosten valintaan oli, että vaikka ne olivat muiden kanssa samaa hintaluokkaa, olivat nämä valmistettu pohjoismaissa. Lisäksi tehdessäni koeammuntaa näillä panoksilla, oli näillä peittokuvio erittäin tasainen.