Haulikon supistajat, koot ja juuttuneen supistajan irroitus
Kuten tuossa aikaisemmin tuli mainittua, kannattaa valita haulikko, jossa on vaihtosupistajat. Tällöin voi käyttää samaa asetta metsästykseen (jos harrastaa), skeettiin ja trappiin. Tai päinvastoin. Monelle ensikertalaiselle tulee yllätyksenä aseen tekemä haulikuvio. Ei niinkään se kuva, mikä siitä muodostuu, vaan miten hajanainen se on. Ja miten suureksi se laajenee nopeasti. Osa ihmettelee sitä isoksi ja osasta se on pieni. Molemmat ihmetyksen aiheet ovat tasan oikein. Ralla tämä kuitenkin selventää hyvin monta asiaa. Etenkin metsästyksessä tämä olisi hyvä avata myös aloitteleville metsästäjille. Haavakoiden mahdollisuus kasvaa nimittäin varsin nopeasti etäisyyden myötä. Ja onhan se sorsakin paljon mukavampi saada vedestä kyytiin, kuin käyttää tunti sen jahtaamiseen.Vastavaloon otettu kuva sylinterimäisellä supistajalla (nro 5) ammutusta kuviosta. Huom! Samassa kasassa on ampujan innostuksesta johtuen kaksi laukausta. Tämän takia kuvio ei ole tarkka. Jos testaat kuviota, ammu vain yhdesti. Saat todellisen kuvion. Allekirjoittanut pahoittelee huonoa demoesitystä. |
![]() |
Supistajia säilytyslaatikossa. |
Kuten yllä olevasta kuvasta näkee, on yksi supistaja saanut itseensä hieman rantua. Syy tähän juontaa juurensa vuosien taakse. Tarkemmin ottaen jotakin 10..12 vuotta. Vuonna 1996 kiellettiin lyijyn käyttö vesilintujen metsästyksessä ja tuolloin esillä olivat korvaavat panokset. Monelle kirosana olivat ns Vismut -latauksilla olevat paukut ja jotkut valmistajat olivat tuoneet myyntiin terästä sisältäviä panoksia. Taisinpa tuolloin sen enempää asiaa tuntematta napata yhden 10 kpl rasian moisia mukaan magnum latauksella. Vasta asetta puhdistaessani totesin, että hetkinen.. Miksi tämä näyttää tältä. Silloin minulle vasta selvisi, että teräksellä ei noita suppeimpia supistajia pitäisi käyttää. Oppia ikä kaikki. Nykyään teräs on muotia ja yleensä myös vanhemmat aseet sen kestävät. Haulien halkaisijalla tosin voi olla vaikutusta, miten isoja sillä saa ampua.
Osuiko Vismutilla? Kyllä osui. Kunhan hauliparvi vain kohtasi saaliin. Ennakko piti vaan olla oikein ;)
Tikka 512 haulikon supistajat pähkinän kuoressa |
Otin kopion oman haulikkoni supistajien "datalehdestä". Valinnanvaraa näissä riittää.
Kaikista suppen, eli pienimmän kuvion tekevä on Suppea. Yleensä supistajan kylkeen on kaiverretty yksi piste tai yksi viiva. Esimerkiksi Winchester taas merkitsee tämän yksinkertaisesti vain leimalla "F", eli Full, täysi.
Seuraavana tulee 3/4 suppea, josta on merkintänä joko kaksi viivaa, kaksi pistettä tai teksti IM eli hienosti Improved Modified. Vapaasti suomennettuna, paranneltu muunneltu, kuka lie tuonkin keksinyt.
Polkupyörän satula. Mikä tarttuisi paremmin pyöreään putkeen? Aivan. Tässäpä homman idea tiivistettynä. Vinkki: kyseessä ei sitten ole retkinuotion jakkara vinkki, vaikka voin jo nähdä monen tätä haaveileman.
Kolmas on se kolmen pisteen tai kolmen viivan. Tästä löytyy vaihtoehtoisena merkintänä yleensä M tai MOD leima. Tämä on yleensä niin tiukka, että tästä ei esimerkiksi täyteisiä saa ampua, vaikka on niitä tullut vahingossa ammuttuakin. Liekö tuuria ollut, ettei piippu ole napsahtanut halki?
Neljäs yleisin on arvatenkin neljän pisteen tai neljän viivan supistaja, IC eli Improved Cylinder. Paranneltu sylinteri. Oman Winchesterin teksteissä luki hyväksyntä täyteisille.
Viiden pisteen tai viiden loven onkin sitten sylinteri, eli C. Suora putki.
Jos näistä ammutaan terästä, homma menee hieman kinkkisemmäksi, koska kuvio ei leviä samalla tavalla ja haulit eivät asetu piipun supistuksessa kuten pehmeämmät. Winchester ei manuaalissaan ottanut kantaa kuvioon tai supistajien eroihin hauleilla, mutta Tikka antaa.
Teräksellä suppea on supistaja nro 3, mikä oli lyijyllä ja ns pehmeillä hauleilla Modified.
Teräksellä vastaavasti puolisuppea (M) onkin supistaja 4, eli IC.
Teräksellä vastaavasti parannettu sylinteri, eli IC, on supistaja nro 5.
Eli jos vaihdat teräkseen, voit mennä pienellä oletuksella, että haulikuvio on tiukempi. Tämä ei ole ollenkaan huono juttu. Metsästettäessä haavakoiden määrä teoriassa vähenee. Radalla taas joudut keskittymään osumiin ja jos jos osut tiukemmalla kuviolla kiekkoon, osut yleensä myös harvemmalla. Paitsi jos kuviossa on juuri sen kiekon mentävä reikä, mikä ei ole sekään tavatonta.
Supistajista vielä sen verran, että tarkista supistajien kiinnitys aina ennen metsälle lähtöä. Löysällä eli auki ollut supistaja johtaa yleensä laukauksen yhteydessä haljenneeseen piippuun.
Jos taas olet onnistunut laiminlyömään aseen huollon ja supistaja on juuttunut aseeseesi niin ei hätää. Tähänkin on vinkki ja ajattelin sen teidän iloksenne jakaa tänne.
Supistajien rasvaus
Kun laitatte supistajaa haulikkoon, älkää epäröikö puhdistaa sen kierteitä. Piipun puoleisen pään voi puhdistaa messinkisellä harjalla, joka monessa puhdistussetissä tulee. Pyörittelee sitä kierteiden suuntaan, tilkka öljyä tai rasvanpoistajaa ja puhdistus paperille. Yleensä kierre tulee tällä puhtaaksi.
Supistajan kierre kannattaa harjata messinkiharjalla ja puhdistaa. Tämän jälkeen se vaseliini. Jos haluatte hyvää jälkeä, laittakaa vesivaseliinia. Mikä tahansa vaseliini ajaa asiansa, kunhan sen muistaa vaihtaa jos ase on kastunut. Jos tätä ei muista, supistaja istuu muuten aika uskomattoman tiukkaan aseen piippuun ja tästäkös se riemu irtoaa.
Kiinni juuttuneen supistajan irroitus
Tikka ja muut missä on boorit piipun sisällä.
Kiinni jääneen supistajan irroitus. Vaihe 1. Unohda kiire. ATF öljy, MoS2 öljy. Nämä kaksi on todettu varsin hyviksi ja jos supistaja on kiinni, laita aseen piippu likoon pariksi päiväksi. MoS2 on yleensä spray purkissa, tätä voi edesauttaa laittamalla piippuun paperitupon ja suihkuttamalla öljyä varsin riittämiin sisään ja piipun päähän. Paperitupon idea on yrittää liuottaa ainetta supistajan sisäsaumasta, missä joskus käy tuuri myöten.
Kääri tämän jälkeen piipun pää muoviin, esim keittiöstä löytyvä elmukelmu ajaa asiansa. Suihkauta lisää öljyä aamua-iltaa. Jos aikaa on ja motivaatiota, anna lämpöä piipulle pari kertaa päivässä ja anna öljyn tunkeutua kierteisiin. Lämpö on suhteellinen käsite. Osa on kehunut hiustenkuivaajan riittäneen, omalla kohdalla 100 asteinen vesihaude oli vasta riittävästi. Piippua toki ei pidä työntää veteen, jos vesi menee supistajan väliin niin se voi juuttua pahemmin Piipun voi kääräistä esimerkiksi folioon (suojaa piippia kosteudelta) ja pitää kiehuvan veden/pyyhkeen alla tovin ja tämä on varsin hellävarainen keino myös pinnoitteille. Tai ainakin hellävaraisempi kuin avotuli.
Kun piippua on lämmitelty, se takaisin likoon. Parin päivän ja muutaman lämmityksen ja öljyn lisäyksen jälkeen puuppu kuumennetaan taas supistajien puoleisesta päästä ja kun piippu on kuuma, väännetään supistaja auki. Näin siis teroriassa ja tämä on yleensä riittänyt. Tosin alkuperäiseen T avaimeen on pitänyt pistää jatkovartta, mutta tässäkin ihan 10mm kiintoavain lenkistä pujotettuna on riittänyt.
Nyt huom. Piiput päällekkäispiippuisissa ovat metallikiskokka kiinni ja välissä on yleensä tinaa tai muuta, millä ne on juotettu. Liika kuumentaminen pehmentää tämän ja avotulella on mahdollista saada liitokset ratkeamaan.
Juuttuneen supistajan irroitus, piipun ulkoinen pinta. Winchester jne
Esimerkiksi Winchester tarjoaa irroitukseen hyvät avut. Ihan rehellisesti sanottuna, Winchesterin koukkuavain, se J:n muotoinen (ainakin 120, 1200/1300 mallit) on aivan hanurista ja jos sillä saat sen supistajan kolon pyöristymään, saati koukun, onneksi olkoon. Ja tervetuloa kerhoon. Olin nakata tämän aseen jo poliisin romutuspalveluun, mutta toisaalta selvisi samalla miksi ase oli puoli-ilmainen. Mitäpä sitä ei harrastuksen vuoksi tekisi :D
Winchester 120 juuttuneen supistajan irroitus polkupyörän satulaa käyttämällä |
Polkupyörän satula. Mikä tarttuisi paremmin pyöreään putkeen? Aivan. Tässäpä homman idea tiivistettynä. Vinkki: kyseessä ei sitten ole retkinuotion jakkara vinkki, vaikka voin jo nähdä monen tätä haaveileman.
Lämmitys ja öljyily kuten edellä, mutta sillä erotuksella että supistajan ulko-osa pyyhitään ennen lämmitystä putaaksi bräkleenillä (jarrujen pudistus aine) öljyjäänteistä. Piippu lämmitetään, satula kiinni ja tiukkaan. Tämän jälkeen kierretään satulasta. Jos käsivoimat eivät jaksa piippua pitää paikallaan, voi piipun ottaa pumppuhaulikosta varsin nopeasti irti (jotka eivät ole ottaneet, irtoaa yleensä vetämällä sen jälkeen kun makasiinin tulppa avataan).
Tämän jälkeen siitä vaimosta/miehestä/kaverista on jälleen hyötyä ja hänelle voi antaa siirtoleukapihdit (alias korppi, papukaija, knipekset jne) + palan vanhaa kangasta/rättiä. Piipun aseen puoleinen pää on yleensä booritettu kiertymisen estämiseksi, mikä tarjoaa jo jonkinlaisen pinnan pyörimisen estämiseksi. Toki puristuksessa on käytettävä malttia, jos onnistut puristamaan pyöreän piipun soikeaksi, ei supistajan auki saaminen enää anna piipulle käyttöarvoa, vaan se on käytännössä käyttökelvoton. Yksi protip on käyttää lukkopihtejä. Vaikka pihti on kiinni, sen kiinni puristaminen ei ole mahdollista.
Jos saat pihdit kohtuu voimalla pureutumaan piipun aseen puoleiseen päähän (muista pehmusta välissä), ilman että se puristuu läjään, mutta ei myskään pyöri, käytä tätä. Jos piippu uhkaa lähteä pihdeissä pyörimään, lopeta kiertäminen. Yleensä lipsahdus pyöristää boorit ja asetta ei saa ilman viilaa kokoon, mikä ei ole tämän homman tarkoitus. Satula tarjoaa myös jalkavoimia treenaavalle kaverilla mahdollisuuden yrittää pitää piippua paikoillaan jalkojen välissä, samalla kun kiertää pihdeillä.
Jos satula pyörii, kiristä. Ja katso ettei rasvaa ole välissä. Kiillottunut pinta luistaa ja on äärimmäisen ärsyttävä yrittää saada pitämään. Hiekka mainittu, wink wink. Tekee pahaa jo ajatella tätä yhtälöä, mutta kaikki on sallittu sodassa ja rakkaudessa. Yhdessä menestystarinassa supistaja oli myös hitsattu tigillä metallitankoon kiinni, mutta tätä voisi kutsua jo varsin ääriratkaisuksi.
Edit; Sain palautetta, ettei supistajien taulukko näy nettisivuilla. Sillä välin kun tätä ongelmaa selvittelen, mainittakoon sanallisesti että omassa Tikka 512 SD mallissa valmistaja on siis sallinut teräshaulit supistajilla 3, 4 ja 5. 1 ja 2 supistajilla ei.
Moro, itselläni on Tikka 412s ja aloittelen ratatouhuja ja tarkoitus olisi metsällekkin päästä. Eilen kävin ensimmäisen kerran radalla sitten intin mistä on 15v,kompaktissa tippui 8/25, suppareina oli Full ja 3/4. Mitkäs supparit ja patruunat olet todennut toimivimmiksi radalla? Jos haluat niin laita sähköpostia tikka.haulikko(ät)gmail.com
VastaaPoistaTervehdys.
PoistaToistaiseksi ainoat kokeilemani haulikkolajit ovat Skeet ja Trap. Ja parhaiten skeetissä toimii vitonen (sylinteri) ja nelonen (3/4 suppea). Ihan jo siksi että kuvio leviää nopeasti ja kiekko on siedettävän ampumaetäisyyden päässä joka paikalta.
Joillain valmistajilla näkyy olevan erillisiä Skeet supistajia. Ja näkyy näitä myös Tikkaankin löytyvän. Tunnuksena on SK. Tämä on sylinteristä paranneltu versio, eli suoraa putkea hieman enemmän avautuva. Mutta käytännön eroa osutuissa kiekoissa ei varmasti ole. Tässä pitää ennakko ottaa oikein ja sitä ei voi korvata supistajilla.
Trapissa suosittelen puolisuppeaa, kolmosta ja 3/4 suppeaa eli nelosta. Mutta trapissa korostuu erittäin voimakkaasti miten kauaksi kiekko pääsee. Nopea ampuja voittaa nelosta käyttämällä. Vastaavasti kauemmaksi ammuttaessa (hitaampi ampuja, kuten minä) tarvitsee melkeinpä sen kolmosen piippuun että haulipilvi rikkoo kiekon.
Sportingissa käyttäisin samaa supistajaa kuin Skeetissä. Harvoin ammutaan 25m tai yli.
Omassa aseessani toimivat Gyttorpin steel- ja lead max -patruunat, armusa skeet ja trap patruunat ja Sellier&Bellotin edulliset Skeet patruunat. Näissä ei ole jäänyt aukkoja haulipilveen, vaikka olen eri supistajilla näitä paperiin testannut.
Huomaathan että suppeilla ei Tikalla saa ampua terästä. Tai sitä ei valmistaja ainakaan lupaile. Kuviossa ei eroa lyijyyn ollut.